Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
"Ja tuonne sinun manoan, tuonne kehnoa kehoitan ukkokontion kotihin, akkakarhun kartanohon, notkoille noroperille, soille räykymättömille, heiluvihin hettehisin, läilyvihin lähtehisin, lampihin kalattomihin, aivan ahvenettomihin.
Ystäväsi Artemidorus." Täss' seison, kunnes Caesar ohi kulkee, Ja anojana annan tämän hälle. Sydäntä kirveltää ett'ei saa kunto Vapaana kateuden hampaist' olla. Jos luet, Caesar, tän, jäät elohon, Tai petos onnen kanssa juoniss' on. Neljäs kohtaus. Toinen paikka samaa katua, Bruton asunnon edustalla. PORTIA. Senaatin kartanohon juokse oiti!
Ja hän saapui Hämeen maille, kuuli, synnyinmaa miten kumahteli alla orhin kavioiden, näki Hämeen harjuilta väljät veet, ja hän tunsi, kuinka pihka tuoksui Suomen suurilla kankahilla, ja hän päätyi Lepaan kartanohon, siellä vieraili viikon, kaks.
Niinkuin mies, joka murhan on tehnyt syntymämaassaan, heimoon vieraaseen pakenee, veripattona astuu rikkaan kartanohon, väen hämmästyttäen kaiken: saapui noin Priamos sekä hämmästytti Akhilleun, muutkin hämmästyi, kukin katsoi kumppanihinsa. Vaan Priamos anovasti nyt virkkoi eessä Akhilleun: "Vanhaa taattoas aattele, oi jumalainen Akhilleus! Viimeisellä hän myös periportaall' on iän pitkän.
Virkkaen noin kypärinsä jo koppoi loistava Hektor töyhdökkään; kotisuojiin päin meni puoliso armas, kääntyi kääntymätään, vedet vetreät poskia kastoi. 496 Kohta hän kartanohon uronsurman Hektorin saapui kaunoiseen sekä siell' ison palveluneitojen parven kohtasi, heidät liikuttain valituksehen vaisuun.
Niinkuin kartanohon käden toisen taakkana paimen jäärän villat vie, eik' uuvuta kantamus yhtään, niin kiven Hektor nosti ja kantoi palkkeja kohti, joist' oli puoliskot, lujasaumat sulkijat, tehty portin valtahisen; sisäpuolla sen kaks oli salpaa käypää vastakkain, kara yksipä kytki ne yhteen. Astuen aivan luo, hajareisin heittohon tuimaan jänteret jännittäin, kiven iski hän keskehen portin.
Usein minun utuisen, Usein utuisen lapsen, Huoli hurstille tulevi, Varu vaattehuisilleni, Mure muille vuotehille. Uni ei tule usein Minun hoikan hurstilleni, Varullisen vaipan alle; Eipä se uni lähene Huolellisen huonehesen, Kaihollisen kartanohon, Murehellisen majahan. Kyllä huoli virttä tuopi.
Se oli surma nuoren neien, loppu kaunihin kanasen... Kukas nyt sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? Karhu sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan! Ei karhu sanoa saata: lehmikarjahan katosi. Kukas sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? Susi sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan!
Päivän Sana
Muut Etsivät