United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tahdoin näyttää, etten suinkaan ollut unohtanut entistä toveriani. Mihinkä te olette menossa? kysyi Sanni vaunuistaan. Emme mihinkään. Marjoja vaan poimimme tuolla metsässä. Saako tarjota? Nouskaa ylös tänne ja lähtekää mukaan, niin kerromme teille uutisia Rautalammilta. Lähtekää! kehoitti Ottokin ja hänen silmissään näin tuon saman herttaisen katseen, jonka niin hyvin tunsin entisiltä ajoilta.
Me olimme kaikki Grumitzissa, viisitoista vuotias veljeni Ottokin vietti lupa-aikansa siellä. Hän oli iloinen ja eloisa, samoin kuin Rosa ja Lillikin. Nuo kolme täyttivät koko talon nuoruuden ilolla. Konrad serkku, jonka rykmentti oli sijoitettu Grumitzin lähellä olevaan linnoitukseen, tuli usein luoksemme ja otti kaikin voimin osaa vallattomain nuorten ilveilyihin ja leikkeihin.
Täysi ikäisillä miehillä oli työtä tosissakin, ei heillä ollut aikaa semmoisiin joutaviin, hän sanoi. Mutta onhan Ottokin täysikäinen mies ja hän niin halusta seuraa kirjallisuutta, minä kerran muistutin. Mitäs hänestä puhut, vastasi Volmar. 0tto on akkamainen Hedda Gabler oli pöydällä. Otto luki meille siitä muutamia kohtia ja kertoi koko sisällön pääpiirteissään.
Tällä... Ja niin että koko kannunkin pitäisi särkyä, uljastui Esa. Ottokin siitä jo innostui ja kerskasi: Ja minä kun sitte vielä apuna, niin ... voi, voi! Niin jatkui keskustelu pitkin matkaa ja keskustelijoiden rohkeus yltyi ja mielikuvitus laajeni. Mutta nyt tulivat he siihen paikkaan, missä tie koskettaa järven rantaa.
Ja oitis laski Jannen arvo poikien silmissä: Nyt kehasi Sakukin: Olisi vaikka kuka osannut... Jos vaikka minä olisin ottanut meidän renki Pekan kyntövitsan ja sillä oikein vedellyt, niin suuremmat makkarat olisi pitänyt nousta. Ja jos minä olisin vedellyt oikein isolla takkavitsalla, niin olisi pitänyt kohota ihan sormen paksuiset makkarat, ylvästyi siitä Ottokin.
Jo uhkaili Esa: Kun olisi telehvooni ja sillä kun ärjäsisi sille, niin pitäisi sen lähteä! Ottokin sai siitä intoa. Hän uskoi ja lisäsi ikään kuin näyttääksensä härälle: Kun sille oikein ärjäsisi, niin voi voi kun se säikähtäisi, ja menisi niin jotta ei eteensä näkisi!
Nahka viedään karvarille ja se ottaa siitä karvat pois ja sitte tehdään kenkiä, heilutteli Esa viisaana purkkiansa ja nyt jo myönsi Otto, kehasten: Silloin se ei enää puske ... ei vaikka menisi ihan nenän eteen... Ja vaikka vielä kepillä härnäisi, niin ei vaan puskisi enää. Samaa mieltä oli Ottokin, ja niissä keskusteluissa saapuivat he lähelle Auvisen entisen naurismaan ahoa.
No nyt ... vaikka haletkoon! huudahti Ottokin ja täyttä voimaa painoivat he rinnettä myöten kiven perästä. Viimein syöksyi kivi lehtoon, että puut ruskivat, ja molemmat pojat lankesivat aidan pohjaan ja lensivät mahallensa sammalikkoon. Ja ikään kuin ei mitään olisi tapahtunut, olivat pojat oitis taas jalkeilla.
Esa oli tarkastellut venettä ja tuli arvelleeksi: Voi miten iso vene! Saisimmekohan me sen järveen, jos oikein työntäisimme, ylpeili veneen koosta Ottokin. Toinen kehui: Saisimme... Ja vaikka olisi vielä isompi, niin saisimme. Koetetaanpas! No! oli toinen valmis ja nyt alkoi koetus. Ja miten olikaan, vene jonka telapuut olivat tervasta liukkaat livahtikin veteen kuin itsestänsä.
Mutta vihdoin rohkaistuivat he. Varovasti ryömien he lähestyivät ahoa, Esa etummaisena. Näkyykö sitä? kuiskasi jo Otto. Ei. Ryömi sitte vielä! rohkaistui siitä toveri. Ja miten suuri oli heidän ilonsa, kun he ahon reunaan päästyänsä huomasivat, että pelättyä härkää ei siellä ollutkaan! Ottokin uskalsi nyt kohota polvillensa.