United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Isäntä lähti toimimaan ohria vieraan hevoselle ja kehoitti häntä itseään menemään huoneesen; vieras meni. Kun isäntä tuli takaisin, kysyi vieras häneltä: "Tiedättekö, isäntä, möisikö tässä teidän kylässä kukaan maatansa?" "Olen kuullut, että Niemimäkelä myötäisiin", sanoi isäntä. "Näkyykö myötävä talo tähän teille, voisitteko osoittaa sen minulle?"
Juoksujalassa syöksähti vieras ulos ja räiskäyttämällä löi oven jälkeensä kiinni. Ja kohta nähtiin Pekkiläisen samaa Keskitaloon vievää pellon piennarta, jota oli tullutkin, vihaisen näköisesti astua tempovan, ja pää pyöri puoleen ja toiseen vilkaisemaan, näkyykö Mikkoa tulevaksi. Auno ja Sikri kiirehtivät akkunasta katsomaan. Auno nauraen: Pekkiläinen menee kuin saaliin jaolle.
Etteikö hän vielä näytä meille ihmeitä. RISTO. Vilkaisepa ikkunasta, näkyykö siellä Leena-Kaisaa tulevaksi. TOPPO. Mitä? Häntäkös sinä nyt tuumailet? RISTO. Leena-Kaisaa? Oletkos hullu. TOPPO. No, johan minä ajattelinkin. Ei täällä kadulla ainakaan ketään näy. RISTO. Hyvä juttu. TOPPO. Mitä sinä puuhailet ja laittelet itseäsi niin hirveästi? Onko johonkin meno?
Harjan ja tornin voi tästä nähdä, mutta ikkunoitaan myöten se on metsän peitossa. Kun tuota myllyä tekivät, niin sanoivat katolle kimmeltäneen ikkunoidenkin. Näkyykö pappilakin? Pappilata ei näy, se on alempana Kontosuvannon kainalossa, mutta korkeain puutarhakoivujen latvoja näkyy vähäisen, jos osannette tarkastaa kirkon ja tapulin välitse.
Härkä pysähtyi ladon eteen, alkoi mylviä ja kuopasi tuon tuostakin nurmea, että sammal pölähteli. Yhä lujemmin puristautuivat silloin pojat ladon kattoon ja vasta kun härkä heitti mylvimisen, rohkeni Otto kysyä: Joko se meni? Esa nosti päätänsä. Härkä söi rauhallisena ladon edessä. Näkyykö sitä? tiedusti Otto. Näkyy... Se syö tuossa! kuului vastaus ja nyt alkoi taas hiljaisuus. Kului hetki.
Nainen katsahti usein taakseen tuskaisin silmäyksin mitatakseen pitenevää välimatkaa, ja soutava mies jokaisella vedolla puoleksi nousi istuimeltaan, saadakseen soudulle suurempaa voimaa. Näkyykö ketään? kysyi viimein soutaja läähättäen. Ei, ei, ei! vastasi nainen, kohottaen tavattoman kirkkaan katseensa taivasta kohti; souda, ole huoletta!... Ketään ei näy ... ei ketään.
Luulitte, ettei meillä olekaan lippua, ja nyt on meillä lippu, joka yli taivaan hulmuaa. Se se vasta lippu on! Nyt kai jo kaikki muutkin sen näkevät? Näkevätkö kaikki? Kaikki näkevät! vastasi kansa yhteen ääneen. Näkyykö se sinne taammaksikin? Näkyy! Näkyy! Hyvästi näkyy! Näkyyhän se iso, taivaan kokoinen lippu! Mutta voitteko myöskin erottaa, mitä siihen on kirjoitettu?
Vaan minkä tähden? Olivat siellä kaikki kotoiset kuolleet, ja täällä saa paremmin kaloja. Silläkö te elätte? Eipä olekaan mikä eläessä. Osaisitteko täältä kotipuoleenne? Eiköhän noita taipalia vielä mahtaisi muistaa. Näkyy tänne Ruotsin puolen viimeisimmät vaaratkin kirkkailla ilmoilla. Näkyykö? Tuolta vaaralta näkyy. Ukko viittasi päällään vaaralle päin. Kaskisavut kumminkin näkyy.
Tuolla hän laittaa nyökkerehteli päreentikkuja sillan rakoihin ja kun sai kamman tai sukkapuikon, pisti nekin sinne ja itsekseen ilkastellen tirkisti toisella silmällään, näkyykö sitä enää. Toiset niitä alkoivat kohta kaivata. Onko Viija nähnyt kampaa? On. Ja hän tarttui kysyjän käteen kiinni, taluttaa nujuutti tiettyyn paikkaansa ja iloisena sormellaan osoittaen sanoi: sinne.
Pelotti, että jos joku näki minun lähtevän ja lyöttyi perään. Viimmein alkoi lääpästyttää ja sain rohkeutta katsomaan jälkeeni, että näkyykö jälestä ajajaa, ja kun ei näkynyt ketään, silloin remahti vapauden päivä silmissäni valoisimmalleen, silloin puhalsin tyhjäksi tuon paisuneen rintani ja siinä puhalluksessa laskin tuulen teille kaikki katkerat muistot kärsimisistä.