Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Juntus lisäsi: Ihan joka paikasta löytäisi siellä: rappusien alta ja hevosen syöttöpaikoilta ja vaikka mistä löytää sikarin ja paperossin päitä! Voi, voi! ihastui Esa ja kysyi: Oletkos sinä löytänyt? Olen... Kerrankin minä näin kun yksikin herra viskasi melkein kokonaisen sikarin ja silloin minä paikalla löysin sen... Eikä se herra tiennyt siitä mitään.
Tappelu loppui kuitenkin ennen kuin he saapuivat paikalle ja nyt oli heillä aikaa puhella. Vesa sattui tieltä löytämään isänsä viskaaman sikarinpätkän ja kysyi Otolta: Joko sinä olet polttanut tupakkaa? En. Mutta minä olen, kehasi siihen hölmö Juntus, lisäten: Ukko Pesosen piipulla poltin minä ja Kujalan Mikko monta piipullista. Oliko se hyvää? tarttui siihen Esa.
Vesa alkoi Juntuksen kanssa pujotella reikäleipiä remeliin ja lupasi Jusolle: Sitte saat sinäkin voileivän! Saanko hyvin paksulta voita? ihastui tämä. Saat... Ja Juntuksen rihmapyssyn saat... Saahan, Juntus? Saa... Mutta eipä ole vielä voita, puuhaili Juntus. Aku neuvoi voihinkin: Se on tässä. Ja onpa meillä kirnumaitoakin, kerskui Juso maitokorvon luona.
Vesa oivalsi: Otetaan sitä...! Otetaanko Juso? pyysi hän talon pojalta vielä lupaa. Otetaan... He täyttivät hinkin. Voita ottivat he ropeesen. Leipätakka oli valmis. Juntus kehui talon pojille: Meitä on hyvin paljon poikia ja sitte vielä yksi tyttö?
Vihdoin alkoi Juntus puhelun, kysyen vierailta: Olettekos te tämän kylän poikia? Olemme. Entäs kenenkäs ne olivat ne lampaat? tarttui Esa. Eivät ne olleet kenenkään yhden talon... Siinä olivat kaikkien lampaat! selittää tokersi juro Tena ja Saku varoitti: Elä sitte mene sinne kotiisi! Ne lyövät nyt siinä kylässä.
Mutta tämä ilo loppui äkkiä sen johdosta että vallesmannin koira, se sama Musti, joka on lukijaakin jo housunlahkeeseen puraissut, hyökkäsi lukkarin laihan koiran kimppuun, ja alkoi tappelu. Vesa huudahti silloin riemuissaan: Voi! Koirat tappelevat! Mennään katsomaan! syöksähti jo Juntus ulos. Mennään! riehahtivat toiset ja siinä paikassa syöksyivät kaikki juoksujalassa paikalle.
Mennessään he keskustelivat pallokepeistä ja sen johdosta unehtui koko telefooni. Ainoastaan sattuma johti sen taas mieleen: He olivat jo sivuuttaneet talon ja kävelivät maantietä myöten, kun Juntus sattui huomaamaan telefoonipylvään ja ihmetteli: Voi paholainen miten pitkä hirsi on tuossa!
Telmiessä ja häränpyllyjä pehmeässä heinässä laskiessa unohtuivat kaikki päivän tapahtumat ja Juntus sanoi: Nyt kun olisi tupakkaa, niin sitte saisi Saku puhaltaa savut nenästään... Puhaltaisitko Saku? Puhaltaisin kyllä! kehäsi Saku ja Vikiltä hän kysyi: Jos olisi tupakkaa ja piippu eikä isäsi näkisi, niin uskaltaisitko polttaa tupakkaa? Uskaltaisitkos sinä?
Oli ... syvempikin vielä! Sylkäistäänpäs tuohonkin kaivoon! hoksasi siitä Juntus. Sylkäistään! suostui joukko ja kääntyi juoksujalassa kaivolle. Siinä asettuivat he mahallensa kannelle, ympäri kaivon kansireikää, päät reikään päin. He sylkäisivät yksi kerrallansa ja sitten vartoivat miten kauan sylki matkalla viipyi.
Juntus oli juuri käynyt viemässä Minkkisen hevosen metsään, saaden palkaksi voileivän, ja muistellen sitä tapahtumaa kysyi hän Esalta: Oletkos sinä, poika, ajanut selkähevosella, niin kuin minä? Kenenkä hevosella sinä ajoit? tarttui siihen Otto. Juntus alkoi kehua: Tämän Minkkisen ruunalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät