Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
No mennään ruoka-aittaan! riehahti silloin Saku ja pojat lähtivät. Ulos tultuansa kysyi Juntus oitis: Oletko sinä lukkarin Saku? Olen... Kuka sinulle sanoi? Vallesmannin Vesa... Se sanoi, jotta tule yhteen joukkoon. Lukija voi arvata Sakun riemun, kun hän pääsi asiasta perille. Ruoka-aitasta he ottivat ensin tuoretta leipää ja kalaa, mutta sitten kysyi Saku: Otetaanko voitakin?
Esapa viskasi yhden kerran, tarttui siihen Otto ja lisäsi: Ja sitte kun Esan isä huusi. Eipään, kainosteli Esa. Otto kysyi nyt Juntukselta: Huutaakos sinulle isä, jos teet mitä? Eipä minulla ole isää ollutkaan, hyvitteli Juntus. Entäs eikö äitiäkään ole ollut? Ei. Kukas sinulle sitte antaa leipää! ihmetteli Esa. Ei kukaan... Minä vain itse kerjään.
Ja voi tulimainen kun juoksi kovasti ... mutta kun minä pidin oikein kovasti harjasta kiinni, niin enpäs pudonnut selästä ... vaikka haarukoita vain lyötti säkä. Puhelu takertuikin nyt ratsastukseen. Juntus osasi kehua tehneensä aivan ihmeellisiä urotöitä ja toiset jo alkoivat häntä kadehtia.
Kun hölmö Juntus vetäsi ensimäiset savut, kehasi hän: Voi piru kun tästä tulee savua. Entäs saatko sinä lähtemään...? Ime näin, ohjaili Vesa Ottoa. Se menee henkeen! valitti tämä silmät punaisina ja vetisinä. Ime paremmin! neuvoi siihen Juntus. Ime näin ja sitte puhalla! Voi, voi kun se on väkevää! ylvästeli Esa silmät henkeen menneestä savusta tihrullansa. Mutta vähitellen tottuivat hekin.
Silloin tuli puute tehtävästä. Juntus jo tokasi: Nyt ei ole mitään, kun on jo kaikki ollut! Mutta Saku keksi nytkin uutta: Hän huudahti: Ruvetaan vesisille! Se huvitti kaikkia. Paikalla oli pieni rapakon tapainen lammikko ja nyt alkoi vesisota. Yhdet löivät sitä seipäillä toisten päälle, toiset syytivät ropeilla. Joskus sattui suuttumus ja alkoi tappelu. Kohta oli koko joukko likomärkä.
Koko joukko nauroi nyt sille vahingolle niin riemuisasti että muutamat aivan yltyivät pyöräyttämään häränpyllyn. Juntus siitä innostui: hän juosta hönttyytti ympäriinsä ja ollen muka hevonen hirnasi: Hii-ha-ha-ha-ha!
Otetaan, lupasi Juntus ja Esa lisäsi: Ja tuossa on palvattua lihaa... Se on hyvin hyvää! He ottivatkin molempia ja Saku riemuitsi: Nyt sitä saa syödä lihaa vaikka miten paljon, kun ei mammaa ole siellä... Entäs mitä sinä sillä läkkikannulla teet? Tämä on maitokannu! selitti Esa. Saku kiirehti: No pannaan siihen maitoa...! Tästä pytystä otetaan vastalypsettyä maitoa.
Etkä ole käynyt kirkon sillan alla, ylpeili Juntus lisää. Nyt jo harmistui Otto, mutta äkkiä keksi hänkin asian ja sanoi uljaasti: Mutta sinäpä et ole nähnyt telehvoonia. Juntus oli vaiti. Voitokkaana viskeli Otto läkkituoppiansa pallon tavoin. Hölmistyneenä kysyä tokaisi vihdoin Juntus: Oletkos sinä nähnyt?
Tämä on lukkarin talo ja ne tuntevat ja sanovat papalle. Tuntevatko sinut, Juntus? hoksasi siihen toki Esa, ja sitten selvisi asia: Juntus lähti Esan kanssa kerjäämään, ottaen Esan maitopurkin mukaansa. Vesa vielä neuvoi: Jos on Saku siellä, niin käske tulla tänne... Se on semmoinen poika jolla on samallainen hattu kuin minullakin. Lukkarin talossakin oli suru.
Vesa jatkoi hieman voitettuna: Oletko sinä sen laskenut? Olen toki... Ja mäkeäkin olen laskenut hyppyristä, kehäsi Esa, ja nyt kysyi Juntus Vesalta: Entäs oletkos sinä viskannut kissaa vesikorvoon? En... Oletkos sinä? En ole... Mutta tuossa olisi kissa, puolustautui Juntus. No! oli Vesa valmis ja oitis alkoi hän pyydellä: Kis ... kis ... kis ... kis!
Päivän Sana
Muut Etsivät