United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eihän siitä Yrjöstä olisi ollut, jos vielä satamaan rupeaa... Hiukan säpsähti Iitu ja punastui, kun Tauno astui tupaan. Ei hän ollut nähnyt venettä eikä mitään, kun äkkiä ilmautui siihen tuo tuttu, solakka vartalo. Silmät oli hänellä vähän punertavat, oli tainnut hieman itkeä pihauttaa. Ujostellen hän teki hyvän päivän. Minä tapasin muorin tuossa tiellä.
Joiskohan maisteri kahvia? Ei nyt tällä kertaa, kiitoksia. Hän nousi lähteäkseen. Toisella kertaa taas. Minulla on pyydykset täällä puolessa. Mitkä pyydykset? Kalanpyydykset, hauinkoukut. Vai mitä pyydyksiä sinä luulit? Hän naurahti veitikkamaisesti. Iitu tuli hämilleen ja katsoi alas, että mitenkä hän taasen noin tyhmästi... Tauno ojensi kättä hyvästiksi.
Kotoa lähettivät hänelle vähän perunoita, ja sisareni pani ompelutyötä, jos Iitu joutaisi... Kyllähän, istukaa. Joko siellä pappilassa milloin häät pidetään? Elokuussa ne taitaa tulla. Ei puhunut kumpainenkaan kotvaan aikaan. Entä milloin täällä häät tulee, kysäisi Tauno. Taas Iitu punastui ja painui äänetönnä vaatteita katselemaan. Kaunis hän oli tuossa ikkunaa vasten seisoessaan.
Tässä on sisarelta ompeluksia, veisin, jos Iitu joutaisi... Ka, miksei. Eihän sitä taas nyt niin kiirettä ole hänelläkään. Minä sitten tästä kylään pistäyn. Hyvästi vain. Hyvästi. Hyvästi. Tuhannet kiitokset ruustinnalle ja maisterille itselleen, kun nyt rupesitte meidän tautta vaivaa näkemään. Eihän tämä vaivaa ole eikä mitään. Hyvästi. Hyvästi.
Muori katseli vielä jälkeensä, että komea mies se oli tuo pappilan nuori maisteri, ja hyvin kunnolliseksi sitä kehutaan... Pois meni muorikin, tuumi Tauno kävellessään, eikö lie Iitu ihan yksin. No, eihän se mitä, pistäydyn vain ja saatan perille nuo viemiset. Myöhäksihän voipi käydä ennenkuin kotiin ehtii, ja näyttääpä vähän kuin alkaisi pilveillä.
Täältäkö se Isontalon isäntä äsken ajoi? Kävihän se täällä. Ei tiennyt Iitu mihin katsoa. Taitaa hän täältä emännän viedäkin taloonsa. Vai miten? Ei vie. Niin, rukkasetpahan oli vetänyt ukko. Se on oikein. Nuori pitää olla ja pulska niinkuin oot itsekin, Iitu. Iitu katsahti äkkiä ylös ja hymyili. Hän muisti, että oli se maisteri ennenkin tuolleen ilveillyt, silloin kun järven yli soudettiin.
Mutta niin oli nyt sievännäköisenä tyttö tuossa, että eihän sitä miten malttanut olla suutelematta. Eikä Iitukaan osannut paljon vastaan panna, katsahti vain akkunasta, että tuliko se äiti. Ei näkynyt; eikä Iitu tiennyt itsekään, olisiko hän suonut äidin tulevan vai eikö olisi suonut... Pilveilemään oli ruvennutkin ja tuulemaan. Päivä oli peitossa, ja harvakseen ropisti vesiä taivas.
Hoikasta ressusta Iitu oli sillä välin kasvanut korkeaksi, pullevaksi immeksi. Mennä syksynä, kun tyttö kerran saattoi hänet järven poikki, oli Tauno nauratellut ja leikkiä laskenut Iitun kanssa, ja monesti tämä oli sievästi punehtunut... Omituisesti se oli punastunut nytkin, kun hän keväällä Helsingistä tultuaan oli sinne ensi kertaa poikennut.