United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lapsikin olkoonpa se sitten poika tahi tyttö, voi tulla upseeriksi yhtä hyvin kuin vanha mies tahi 80-vuotias mummo; vanha kokenut kristitty marssii pahantekijän vieressä, joka viisi päivää sitten oli raudoissa tahi makasi juopuneena Lemaustreet'in katu-ojassa.
Muistatko, millaisena minun täytyi nähdä sinut sinä päivänä, jolloin sinä toistamiseen menetit valtaistuimesi: juopuneena sinä horjuit ja änkytit... Oi, taivaan pyhä äiti, mitä kaikkea sinä oletkaan tehnyt!... Millä kaikella rikkonut!... Rahaa olet sinä keinotellut kuninkaallisella leimasimellasi, myynyt kunnianmerkkejä ja arvonimiä!...»
Selvänä miehenä oli Aleksis sävyisin ja suuttumattomin ihminen maailmassa, mutta juopuneena joutui hän ajattelemaan sitä väkevyyttä, minkä luonto hänen ruumiiseensa oli kätkenyt, ja silloin heräsi myöskin se uhkamielisyys ja toimintakyky, jotka hänelle usein hänen elontiellään olisivat olleet tarpeen ja korkeampia tarkoitusperiä varten välttämättömämmät kuin nyt.
Kertokaa kuinka asia oli. Kuinkako oli? alkoi Maslova äkkiä nopeasti. Tulin hotelliin, minut saatettiin huoneeseen, siellä oli hän, ja jo hyvin juopuneena. Maslova lausui hän-sanan erityisellä kauhulla, silmiänsä suurentaen. Minä tahdoin lähteä, hän ei päästänyt. Maslova vaikeni ikäänkuin olisi kadottanut ajatuksensa johdon tai muistanut muuta. Entä sitten?
Ja ajatuksensa olivat niin sakeat, ett'ei tolkkua tahtonut saada edes nykyisestä hetkestä. Simon luona olonsa kuitenkin muisti vähittäin täydelleen. Hän siellä joi viiniä, jopa laulelikin. Mutta minne meni sieltä? Senkin vielä muisti, että Johanna käski häntä kotiin. Totteliko hän käskyä? Eipä suinkaan. Satasärmäiseen lasihuoneesen meni hunajaa juomaan, laulelemaan, juopuneena reuhkaamaan.
Vai oliko hän kukaties katsellut tarkemmin maata kuin taivasta, kun hän Korinthossa tai Athenassa oli juopuneena hoiperrellut aamun koittaessa kotiinsa? Hänen hevosensa hirnahti kovaa, ikäänkuin nelivaljakkokin olisi tahtonut tervehtiä nousevaa aurinkoa.
Hän katsoi kelloaan: oli neljännestä vailla kolme. Uni häneltä katosi; hän istui vuoteelle ja ajatteli vanhan kreivittären hautajaisia. Silloin katsoi joku kadulta ikkunaan ja meni oitis pois. Herman ei ottanut sitä huomatakseen. Minutin perästä kuuli hän, että ovi avattiin etuhuoneessa. Herman luuli, että hänen palvelijansa, juopuneena tavallisuuden mukaan, palasi yömatkaltaan.
Ensin tuotiin leipurille palvelukseen, sitten sai paikan kaupungissa, ja siellä unohti ahomarjat ja jumalat. Mutta kuka toinen on, joka hänen olkaansa vasten on juopuneena nukkunut? Hienot ovat hänen kasvonsa, jalomuotoiset kaikki hänen jäsenensä, palatsin kaunein valiolapsi hän on, enkelien eksyttämä torpan tyttären poluille.
Yö oli jo ohi puolen ennen, kun vieraat lähtivät ja silloin oli jo isäntä parhaana juopuneena joukossa. Väki ei siitä suurta huolta pitänyt, olihan se tavallista naapurissakin. Oli kuitenkin kaksi olentoa, jotka kovin sitä oudoksuivat. Ne olivat Lyyli ja Hannes. He eivät olleet tottuneet sellaiseen elämään. Se hirmustutti heitä, se saatti heidän kyyneleensä vuotamaan.
Nuorempana usein juopuneena Saapui matkoiltansa isäkulta, Vielä oli joskus hurjanlainen, Torui äitinikin pahaisesti; Lyönyt ei, sen lausun kiitoksella. Mutta vanhemmaksi tultuansa Harvemmin hän oli juopuneena, Kun se sattui, oli ohi mennyt, Tunsi katkeraa hän tuskaa tuonen, Polvillansa vuoteen vierustalla Jesukselta pyysi laupeutta, Pyysi parannuksen, voiton voimaa.