Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Perheessä oli yksi ainoa poika, nerokas ja jalo; hän rakasti tyttöä; mutta tuskin oli äiti sitä vielä huomannut, kun jo Adelaide karkoitettiin talosta. Hän olisi vajonnut syvälle, mutta rakkautensa pidätti häntä." "Kertokaa vähän kiireemmin tuo inhoittava seikka," sanoi kreivinna; "säästäkää tunteitani!"
Nuori Raybrock pudisti päätänsä ja osoitti sormellansa paperilla seuraavat sanat: "Isän viisisataa puntaa." "Kertokaa," sanoi kapteeni. "Viisisataa puntaa? Entäs sitten?" "Tämän rahasumman," jatkoi nuori kalastaja, käyden erinomaisen totiseksi, ja kapteenin silmäillessä häntä yhtä vakaasti, "tämä rahasumma oli isäni koko omaisuus.
»Miten Toinin kävi?» kysyi Aino. »Minä siitä tytöstä toivon paljon hyvää. Kertokaa hänestä vielä.» »Toinista!» sanoi mummo, ja hänen silmänsä oikein kirkastuivat, kun hän lausui: »Niin, mitenkä muuten kuin hyvin. Toini oli niitä hempeitä, herttaisia naisia, jotka harvoin itseänsä muistavat; muitten onni on heidän onnensa.
Nuoruuden ystäväni, Caroline Rotherton, nyt Lady Chillingly; meidän kävelymatkamme tyttönä ollessamme, jolloin puhuttiin hiuskoristuksista ja baali-vaatteista; aviomiehistä nähtiin unta vaan kaukaa. Tulkaa tänne istumaan; kertokaa minulle kaikki Carolinesta."
Onneksi on herra d'Artagnan meidän käsissämme, ja teidät asetetaan hänen kanssaan naamattain. Ah, totta tosiaan, parempaa en pyydä, huudahti Bonacieux; olen hyvilläni saada nähdä tuttuja kasvoja. Tuokaa d'Artagnan esille, sanoi komisarjus vartijoille. Vartijat toivat sisään Athoksen. Herra d'Artagnan, sanoi komisarjus kääntyen Athokseen, kertokaa mitä teidän ja tämän herran välillä on tapahtunut.
Mutta ei mikään onni voi olla täydellinen tässä maailmassa; eikä meillä ole oikeutta sitä vaatiakaan. Antakaa anteeksi että olen surettanut teitä! Puhukaamme jostakin muusta sillä aikaa kun minä tässä vähän järjestelen tavaroitani. Kertokaa minulle vähäsen entisistä tutuistamme. Evelina täti, tottahan hän vielä on elossa?»
No, nyt väki astukaa Tänne, mulle kertokaa Kaikki tämän päivän työ! Kuu jo loistaa. Meill' on yö. ENSIM
"Ja minä," sanoi Voltaire, ja kävi istumaan erääseen nojatuoliin, "minä iloitsen Klairon'in muistosta; sillä jospa hän haavoittaakin sydäntäni, niin virkistää hän kuitenkin sieluni voimia; ja siinä, missä rakastelija häviää, voittaapi runoilija." "No niin!" huusi prinssi maltitonna. "Kertokaa nyt siis meille teidän muistelmanne!" "Minun muistelmani," sanoi Klairon miettien.
Siis, kallis äiti, niin nyt teitä kutsun, Puhukaa puolestani, kertokaa, Mit' aion olla, eikä mitä olen, Ei hyveitäni, vaan mit' aion hyvää; Vedotkaa ajan luonteeseen ja pakkoon Ja suuriss' älkää hankkeiss' oikutelko. ELISABETH. Näin perkeleenkö kiusata mua annan? RICHARD. Niin kyllä, perkele jos hyvään kiusaa. ELISABETH. Näin itse unhotanko itseni? RICHARD. Niin, itsenne jos muisto teitä loukkaa.
Kuitenkaan en tiedä, Mit' oisin pahaa sanonut tai tehnyt, Jos itsensäilytys ei ole rikos Ja syntiä ei itsepuolustus, Kun väkivalta uhkaa. OTHELLO. Jumal'auta, Jo veri alkaa varman oppaan voittaa! Ja kiukku, hämmentäen älyn kirkkaan, Nyt ohjiin tarttuu. Jos vaan liikahdan, Jos kättäni vaan nostan, maahan sortuu Paraskin teistä. Kertokaa, kuink' alkoi Katala riita tuo, ja ken sen alkoi?
Päivän Sana
Muut Etsivät