Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Mi oli lastuja pirannut, pälähellyt pälkäreitä selvälle meren selälle, lake'ille lainehille, noita tuuli tuuitteli, meren läikkä läikytteli venosina veen selällä, laivasina lainehilla. Kantoi tuuli Pohjolahan. Pohjan piika pikkarainen huntujahan huuhtelevi, virutteli vaattehia rannalla vesikivellä pitkän niemyen nenässä.
Sitä kuuli tuuitteli, Vieno aaltonen ajeli, Ihmisille nähtäväksi, Tunnusmerkiksi jaloksi, Jott' ei sallinut Jumala Eikä suonut suuri Luoja, Ve'en alle vaipumahan, Hukkahan tuleumahan, Sormea ison isännän, Pyhän miehen peukaloa.
Niitä tuuli tuuitteli, meren läikkä läikytteli selällä meren sinisen, meren laajan lainehilla. Tuuli maalle työnnytteli, aalto rannallen ajeli. Vaka vanha Väinämöinen näki tyrskyn työntelevän, hyrskyn maalle hylkeävän, aallon rannallen ajavan noita sampuen muruja, kirjokannen kappaleita. Hän tuosta toki ihastui.
"Astui impi ilman äärtä, neiti taivahan napoa, kävi pilven piirtä myöten, taivahan rajoa myöten sukassa sinertävässä, kirjavassa kaplukassa, villavakkanen käessä, karvakoppa kainalossa. Viskoi villan pään vesille, laski karvan lainehille. Tuota tuuli tuuitteli, ilma lieto liikutteli, ve'en henki heilutteli, aalto rannalle ajeli, rannalle salon simaisen, nenähän metisen niemen.
Tuli suuri tuulen puuska, iästä vihainen ilma; meren kuohuille kohotti, lainehille laikahutti. Tuuli neittä tuuitteli, aalto impeä ajeli ympäri selän sinisen, lakkipäien lainehien: tuuli tuuli kohtuiseksi, meri paksuksi panevi. Kantoi kohtua kovoa, vatsantäyttä vaikeata vuotta seitsemän satoa, yheksän yrön ikeä; eikä synny syntyminen, luovu luomatoin sikiö. Vieri impi veen emona.
Anna juosta puisen purren, mennä mäntyisen venehen saarelle sanattomalle, niemelle nimettömälle!" Tuuli tuuitti venoista, meren tyrsky työnnytteli selviä selän vesiä, ulapoita auke'ita; tuuitteli kuuta kaksi, kuun on kohta kolmannenki. Tuossa istui niemen neiet rannalla meren sinisen; katselevat, käänteleivät, silmät päin sinistä merta.
"Mielikki, metsän emäntä, Tapiolan tarkka vaimo, koppoi kuontalon vesiltä, villat hienot lainehilta. "Siitä liitti liukkahasti, kapaloitsi kaunihisti vaahterisehen vasuhun, kaunoisehen kätkyehen. Nostatti kapalonuorat, vitjat kultaiset kuletti oksalle olovimmalle, lehvälle leve'immälle. "Tuuitteli tuttuansa, liekutteli lempeänsä alla kuusen kukkalatvan, alla penseän petäjän.
Rohkeasti käännettiin vaan laivan nokka pohjaiseenpäin, kaikki purjeet viritettiin, ja suotuisa lounainen tuuli tuuitteli oivallista laivaa Huippuvuoria kohden. Karhun-ajo. Kolmena viikkona sillä niin kauvan kesti vielä Delphiini'n kalastus-retki tapettiin vielä seitsemän valaskalaa, ja laiva oli nyt lahtia täynnä.
Päivän Sana
Muut Etsivät