Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Se Ukko ylijumala, Itse taatto taivahinen Jouvuttipa jousen suuren, Kantoi kaarensa parahan, Pani vaskisen vasaman Tuon tulisen jousen päälle, Työnnälti tulisen nuolen, Ampui vaskisen vasaman, Halki hartiolihoista, Kalevaisen kainaloista. Veenkantaja Anni. Anni tyttö, aino neiti Läksi vettä lähteheltä, Pieni kiulunen käessä, Pieni kauha kainalossa. Ei oo vettä lähtehessä.
Nyt se oli taas päästänyt hänet sängystä tähän tuolille... Sekin oli kun ei pitänyt pudotessa sattua kiveen, vaan kiven viereen... Työnnälti mieleen vaimon sanat, joka viime aikoina oli myötään puhunut Jumalan varjeluksesta ja auttavaisuudesta, että Jumalan varjeleva käsi oli siinäkin väliin tullut.
Juha nousi rajusti, työnnälti venheen vesille, niin että airot ja istuimet romahtelivat ja hyppivät ja hän itse lyykähti polvilleen työntönsä vauhdista. Astu venheeseen! käski hän tuimasti. Marjasta näytti, että ilme Juhan silmissä taas oli hurja, julma. Hänen kasvonsa olivat lennähtäneet punaisiksi hiusmartoa myöten.
Saautti tytön samassa, käärälti käpälihinsä, läksi tuiskuna tuvasta, riepsahti rekensä luoksi; työnnälti tytön rekehen, koksahutti korjahansa. Läksi kohta kulkemahan, valmistui vaeltamahan, käsi ohjassa orosen, toinen neien nännisillä. Neiti itki ja urisi, sanan virkkoi, noin nimesi: "Sain nyt suolle karpalohon, vehkahan vesiperille; tuonne ma kana katoan, kuolen, lintu, liian surman!
Työnnälti venon vesille, kolmilaian lainehille; itse loihe soutamahan. Sekä souti jotta joutui: souti luoksi Väinämöisen, luoksi itkevän urohon. Siinä itki Väinämöinen, urisi Uvannon sulho pahalla pajupurolla, tiheällä tuomikolla: suu liikkui, järisi parta, vaan ei leuka lonkaellut. Sanoi Pohjolan emäntä, puhutteli, lausutteli: "Ohoh sinua, ukko utra! Jo olet maalla vierahalla."
Viimein juuri kuin saraceni hetkeksi vaikeni, tuo olento joka osotti olevansa pitkä, vuohennahkoihin puettu mies, hypähti keskelle polkua, tarttui molemmin käsin saracenin suitsiin ja työnnälti jaloa ratsua niin kovasti taaksepäin, jotta hevonen jaksamatta kärsiä sitä tapaa, jolla tuo äkillinen ryntäjää painoi pitkävartisia kuolaimia ja poskivitjoja, jotka itämaiseen tapaan olivat paksuja rautarenkaita, karkasi pystyyn ja viimein kaatui seljälleen isäntänsä päälle, joka kuitenki heittäymällä syrjään pelasti itsensä musertumasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät