United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Te siis paheksitte sitä, kun minä koetin estää tyttöraukan häpeällistä rääkkäämistä ... kun tahdon pelastaa viattomia, joiden henki on vaarassa ennakkoluulojen johdosta, joita te halveksitte yhtä syvästi kuin minäkin? Niin tosiaankin, ja minun täytyy sanoa se suoraan, että paheksin sitä mitä ankarimmin. Joka lähtee sotaan vallitsevia ennakkoluuloja vastaan, saa kalliisti maksaa yrityksensä.
FAUST. Sydämmet kaikki sitä huhuu Joka paikass' taivaan valon alla, Kukin kielellään, en huonommalla Kuin muut ma luullakseni. MARGAREETA. Jopahan se kuulla myötä meni; Mutt' on se sentään joutavaa, Kun vaill' oot kristin-uskontaa. FAUST. No rakas laps'! MARGAREETA. Jo kauan paheksin, Kun näin sulla moisen kumppalin. FAUST. Miten niin?
Ihmeeksensä hän huomasi ylioppilaiden joukossa myöskin maisteri Porthanin. En ole tullut muiden muassa, sanoi tuo ankara mies ystävällisesti hymyillen, ottaakseni osaa heidän suosionosoituksiinsa, joita paheksin, sillä sinä kärsit syystä rangaistuksesi, ja minä olen itse vaatinut sinun erottamistasi. Mutta olen tullut pyytämään sinua, ettet antautuisi epätoivoon tulevaisuutesi tähden.
"Siinä tapauksessa," sanoi Kenelm, syvästi huoaten ja synkännäköisenä, "minä pelkään, että minun täytyy ruveta siksi välikappaleeksi, joka vie nämät kaksi rakkaudenlintua samaan häkkiin, vaikka minä itse kovin paheksin sitä sielumme tasapainon häiritsemistä, jota sanotaan 'rakkaudeksi, ja vaikka minä olen viimeinen, jonka tulisi lisätä niitä huolia ja suruja, joita avioliitto uhriensa päälle panee puhumattakaan siitä pahasta, joka syntyy siitä, että avioliitto lisää jo ennestään liian suurta väkilukua.
Sillä minä tiedän että orjien pitäminen on synti; jo nuorena tyttönä sitä paheksin ja vielä selvemmäksi asia on käynyt minulle nyt. Ystävällisyydellä, huolenpidolla ja hellyydellä olen luullut voivani auttaa orjiani ja huojentaa heidän kuormaansa..." "Pelkkää pettymystä! Mitäpä minä voisin niinkauvan, kuin ei lakimme ota heitä turviinsa, vaan käsittelee heitä kuin kauppatavaraa.
En itke ison hyvyyttä, Enkä äitin armautta, Vaan itken isoni maita, Maita maammoni murajan; Itken veikon valkamia, Siskon siltoja paheksin. Tuota itken tuon ikäni, Kun olen kurja kulkusassa, Raukka rannan juoksennassa, Vaivainen vaeltamassa.
Minä luulen täyttä totta, etten ollut koskaan hetkeksikään joutunut ajattelemaan, oliko hän semmoinen, vai ei. Minä paheksin tietysti koko tuota ajatusta; mutta se iski mieltäni jollakin tapaa, niinkuin ihan uusi miete. "Eikä huikentelevainen?" lausui tätini. "Huikentelevainen, täti!"