United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuulepas sa kulta rukka, kuinka nyt on laita: Jopa vainkin välillämme ero tulla taitaa. Sill' emmä huoli sinusta, enkä paljo kestään, Sinua paljo pilkataan ja vihakseni pistää. Minun kultani valkia on, on kuin lumen valo, Parempi on mielestäni kuin paras Suomen talo. Valkia on kultani, valkia kuin vaate, Kaunis on tuo käyessänsä, kaunihimpi maaten.
Neljäs kohtaus. Olivian puutarha. OLIVIA. Hakemaan häntä panin; jos hän tulee, Niin kuinka juhlitan ja kestään häntä? Helpompi nuorta ostaa on kuin kärttää. Vaan liian lujaa puhun. Miss' on Malvolio? Hän on vakaa, sievä Ja tähän toimeen sangen sopiva. Miss' on Malvolio? MARIA. Tulee kohta, neiti. Hän on niin kumma: vimmattu on varmaan. OLIVIA. Mitä ma kuulen? Raivoaako?
Mutta te olette rikas mies, jonka ei tarvitse huolia kestään jolle voi olla juuri yhdentekevää kenenkä kanssa minä menen naimiseen ja te annatte minut ainoastaan pahuudesta Bincentz'ille, ett'ei minua saisi Jooseppi, jota minä rakastan ja joka epäilemättä rakastaisi minua jos hän oppisi minua tuntemaan ja se on pahasti tehty teiltä isä, ei Bibliassa sanota että lapsen täytyy myöntyä semmoisiin!
Olen ikäni sinusta pitänyt enemmän kuin kestään muista koko pahnueessa, niin se nytkin tuntuu tämä sinun eleesi olevan huolessa enemmän kuin ikään oma koti eikä sitä mihinkään tee mieli kylään muualle kuin tänne.» Tuossa Juken paheessa kuului jotakin semmoista teeskentelyn tapaista, jota ei hänen sisarensa ymmärtänyt mitä sen alla oli.
Maria keskeytti ennustuksen kysymällä, miten sitten kävisi, jos hänellä jo olisi köyhä poika sulhasena. Mitä joutavia, sanoi mummo, mitä rikkaan ja kauniin tytön tarvitsee kestään köyhästä huolia, onhan sillä rikkaitakin. Sepä oli kehumista, joka saattoi Marian syviin ajatuksiin ja jättämään sikseen koko ennustustoimen.
Niinkuin he olivat rakkaita silloin; hänen sylissään istui, käsi kaulassa ja tarinoitteli. Ja vakuutti aina, ettei hän kestään niin pitänyt kuin omasta kulta Maristaan. Tuossa sen nyt näki; ei tuntenut enää. Mutta semmoinenhan oli maailman meno, eikä Helenaa siitä voinut syyttää; monta palvelijaa oli talossa ollut, jaksoiko hän niitä kaikkia muistaa.
Nyt näkyi kuitenkin selvästi, että heidän välillään oli kokonainen maailma. Se näkyi äidin itkusta, näkyi koko hänen olennostaan, siitä, ettei hän tiennyt kestään ympärillään. Oli niinkuin vieläkin heidän keskinäisen suhteensa langat olisivat vahvana virtana kulkeneet pojasta äitiin ja äidistä poikaan. Ihan uusi puoli Kröijeristä astui täällä esiin. Nyt vasta hänen kuoltuansa.
Etkö sinä pidä Jaakon Ingasta?" "En, ainoastaan sinusta enkä kestään muusta ja ainoastaan sinun kanssasi tahdon mennä naimisiin." "Mutta minä en vielä tahdo mennä naimisiin." "Sinä olet jo luvannut. Kannathan minun sormustanikin." "Sinä saat sen takaisin ja voit antaa sen jollekin toiselle tytölle." "Tahdotko syödä sanasi? Tahdotko pettää minut, Laila, niinkuin Daro petti sinut?"
Kaikki minua vihaavat ja vihaavat kuin käärme, Soisivat mun menevän ja hukkuvani järveen. Vaan en huoli mitänä, kun olen piika vakaa, Maailma mahtaa soimata mua edestä ja takaa. Enpä huoli maailmasta, huoli en paljo kestään, Maailmassa vihataan ja vihat kauan kestää. Enkä huoli itkeäkään enkä huoli vainen. Jos mä kuinka itkisinki, ois se yhenlainen.
Hän ei kuitenkaan näkynyt välittävän kestään, istua köhjähti vaan lavitsan nenälle juuri kun olisi yksin maailmassa rykästelihän vaan ja tyhjää nieleksiä kumautteli, että paksut kaulasuonet korkeina makkaroina näkyivät harmaalla kaulalla.