United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
SILVA. Ja meillä ei ole mikään tärkeämpää kuin pysyä herttuan suosiossa. Jos kuningas tulee tänne, ei varmaan jää herttua eikä kukaan, ketä hän puolustaa, palkkiota vaille. GOMEZ. Uskotko sinä kuninkaan tulevan? SILVA. Sitä varten puuhataan niin monenmoisia valmistuksia, että onpa sitä hyvin uskottava. GOMEZ. Minuapa vaan eivät saa uskomaan. SILVA. Niin elä ainakaan puhu siitä.
Päivät päästään ratsahilta ratsahille, pitää kemuja, on aina hauska ja puhelijas pöydässä, pelaa, ampuu, ja illat hiipii lemmityisensä luona. Toiset ovat tuntuvan taitteen tehneet elantotavassaan. He pysyvät kotona, ja heidän ovensa edusta näyttää siltä, kuin sairas olisi huoneessa. ALBA. Ruttoon siis, ennen kuin ne virkuvat vastoin meidän tahtoamme! SILVA. Minä saan ansaan heidät.
EGMONT. Onko sinulla teloittaja mukanasi sitä toimeen panemaan? SILVA. Kuuntele, niin saat tietää, mikä sinua odottaa. EGMONT. Sepä soveltuu teille ja teidän riettaallen yrityksellenne! Yöllä haudottu ja yöllä keritetty jalalle! Niin joutaa piilläkin tämä vääryyden hävytön urous! No astu vaan rohkeasti tänne, sinä joka kannat miekkaa, vaippaliepeen kätkössä!
Mitenkä hän, sanalla sanoen, ihan kuin pujottelihen läpi ystäväin ja vihollisten, läpi franskalaisten, sekä kuninkaallisten, että kerettiläisten, läpi sveitsiläisten ja liittolaisten, piti ankarinta sotakuria sekä osasi rentonansa ja estymättä johtaa retken, jota pidettiin aina niin vaarallisena! Me olemme nähneet jotakin ja saaneet oppia jotakin. SILVA. Niin, ja täällä myös!
ALBA. Kaikkea mitä minä olen vanhastaan sinussa arvottanut, rohkeutta, päättäväisyyttä, empimätöntä toimelijaisuutta, sitä sinä näytä tänä päivänä! SILVA. Minä kiitän teitä siitä, että te annatte tilaisuuden näyttääkseni, että min' olen sama kuin ennenkin! ALBA. Niin pian kuin ruhtinaat ovat minun tyköni astuneet, riennä heti paikalla panemaan Egmontin kotikirjuri kiinni!
Sillä vaikka kuninkaan aikomus ei olisikaan tulla, niin se ainakin on varmaan hänen aikomuksena, että uskotaan hänen tulevan. FERDINAND. Eikö isäni ole vielä tullut ulos? SILVA. Me odotamme häntä. FERDINAND. Ruhtinasten pitäisi pian tulla tänne. GOMEZ. Tulevatko he tänään? FERDINAND. Oranialainen ja Egmont. Minä huomaan jotakin. SILVA. Niin pidä se omana tietonasi! ALBA. Gomez! Herra!
Sinä pidät vartijoita järjestyksessä porteissa ja linnapihoissa. Ennen kaikkia, miehitä luotettavimmilla miehillä nämä viereiset huoneet. Odota sitten kalleriassa, kunne Silva tulee takaisin, ja tuo mulle joku tuhoinen lappu tänne sisään merkiksi, että hän on tehtävänsä toimittanut! Varro sitten etehisessä, kunnes Oranialainen lähtee, ja seuraa häntä!
FERDINAND. Mitä minä sinulle jään velkaa tästä rakkaudesta, minkä sinä minulle ainoalle pyhität, sill' aikaa kun kokonainen valtakunta vapisee sinun edessäsi! ALBA. Nyt kuule, mitä on tehtävä! Niin pian kuin ruhtinaat ovat sisään astuneet, suljetaan kaikki palatsin käytävät. Siihen on Gomez'illa käsky. Silva vangitsee kiireesti Egmontin kirjurin ynnä ne, joita enimmin epäillään.
SILVA. Minä toivon, että minä julkean tänä iltana hörymättä astua sinun silmies eteen. SILVA. Min' en ole mies sitä sanomaan, vaan minun toivoni horjuu. Minä pelkään, ett' ei se käy niin kuin hän ajattelee. Minä näen edessäni henkiä, jotka vaiti ja miettien mustilla maljoilla mittaavat ruhtinasten ja tuhansien kohtaloa.
Oletko sinä toimittanut niin, että saat ne muut kiinni, jotka sinun on määrä? SILVA. Luota meihin! Heidän kohtalonsa sattuu heihin, niin kuin hyvin laskettu auringon pimennys, säntilleen ja kauhistavasti. ALBA. Oletko sinä heitä tarkoin pidättänyt silmällä? SILVA. Kaikkia, Egmontia liijatenkin. Hän se on ainoa, jok' ei ole käytöstään muuttanut, sinun tultuasi kaupunkiin.