Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Surulla täytyy tunnustaa, ett'ei kaikki kansalaisemme tunne vielä työn tarpeellisuutta! Osa kansastamme makaa vielä sikeää pimentolan unta niin makeasti, ett'eivät he voi vielä seurata aikaansa, eivät voi ottaa osaa kansallisiin rientoihin.
Laivan siivet pieksivät merta, häiriten sen sikeää unta, ja aluksen taakse ulottui silmän siintämättömiin suorana vakona pitkä vaahtoava jälki, iso vaalea juova, jossa vesi kuohui kuin poreileva samppanja. Yht'äkkiä ponnahti ylös vedestä keulan puolella, vain muutaman sylen päässä laivasta, iso delfiini eli pyöriäinen ja katosi jälleen pää edellä sukelluksiin.
Yö oli sillävälin melkein vaihtunut päiväksi; aamun musta pimeys valmistihe synnyttämään päivän kotiväkeni nukkui heräämisen edellä käyvää sikeää unta, ja minä päätin, toivon ja riemun täyttämänä kun olin, uskaltaa uudessa olennossani makuuhuoneeseeni asti.
Vihdoin lähti hän hiljaan astuskelemaan rannalle päin takaisin. "Sen saat minulle vielä maksaa" mumisi hän. "Semmoiset ovat rikkaitten kiitokset!" Kalle Kontio oli sillä välin odottanut rannalla toverinsa tuloa. Hän oli pannut maata veneensä viereen ja nukkui sikeää unta, kun Matin potkauksesta heräsi. Hän katsahti ajattelemattomasti toveriinsa.
"Huono ruokahalupa sulla onkin, Conachar, vaikka on Valentin'in pyhä", virkkoi iloinen mestari. "Ja kuitenkin luulisin sinun maanneen aika sikeää unta menneenä yönä, koska ei kahakan melu sinua näy herättäneen. Olisinpa tosiaan luullut, että mokoma vilkas poika-heitukka olisi juossut mestarinsa avuksi, puukko kädessä, niin pian kuin ensimmäinen vaarallinen ääni olisi kuulunut virstankin päästä!"
Näin ajeli rauhattomat unelmat nuoren isännän sydämessä, kun muut tuvassa nukkuivat rauhaista ja sikeää unta talkoopäivän iloisesta ja väsyttävästä työstä. Ristimäen metsässä. Rukiinleikkuu oli nyt tehty. Tiheät kuhilaat seisoivat vainioilla, ja muutamat riihet oli jo puitu. Toukovilja kellerti kaikkialla, ja sitäkin oli jo ruvettu leikkaamaan.
Oiva Tommolakin on onnellinen, maaten sikeää unta ullakkokamarissa, jonka ikkunat hän on tarkoin peittänyt, levällään pilkkopimeässä, alasti peiton alla. Yht'äkkiä herättää Muttisen jälleen epämääräisistä unelmista huikkaus, joka kuuluu yläkerrasta. Oiva Tommola tulee nyt sieltä jytisten alas. »Nyt täytyy lähteä aurinkokylpyyn», huudahtaa hän. »Täytyy paistaa itseään aikanaan. Tule mukaan! Iskias!
»Kas tässä, Dorotea! sanoi hän. »Tämän on *hän* lähettänyt sinulle!» Sitten meni eukko jälleen sänkyyn ja käänsi kasvonsa seinään päin ja näytti nukkuvan sikeää unta. Ja Dorotea? Ah, kuinka hänen sydämensä sykki riemusta! *Hän* oli lähettänyt tämän ja Swartin emäntä *itse* oli antanut sen hänelle. Hän avasi rasian. Siinä oli hänen hiuskiharansa! Siinä oli sormus!
Mutta lempeni sen yksin Suomi, Suomen impi saa! Nukutko, nuorukainen, viel' unta sikeää, Vaikk' isänmaasi huokaa huolten alla? Nukutko, ilmapuntar' vaikk' ilmaa synkeää Viel' ennustaa ja läsnä liikkuu halla? Nukutko, nuori polvi, työn kalliin ai'an pois? Nukutko, mieli valpas vaikk' kullankallis ois?
He kuuntelivat häntä sitä mieluummin, kun hän ei milloinkaan moittinut sitä, että he ottivat osaa nuorison tavallisiin huvituksiin, milloin pyhäpäivät soivat heille vapautta työstä. Vihdoin mentiin levolle tuvassa, jonka ulkopuolella tuuli vinkui raivosasti. Kaikki nukkuivat rauhallista ja sikeää unta. Laurikin nukkui rauhassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät