United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja Lieksalan talo oli hänelle alituisena silmätikkuna, sen sijalla kun olisi ollut niin pulska paikka hovin rakennukselle. Siitä on nyt ummelleen seitsemän vuotta, kun eräänä heinäkuun päivänä majuri Affleck tulla pölähti Lieksalaan. Hän määräsi ainoan kotona olevan täysi-ikäisen pojan, Samulin, sotaväkeen.
Hän rupesi pakolla vä'ittämään tätä minun lempeni esinettä muille, rikkaammille... Minä katosin tänne, enkä tiedä, miten nyt lieneekään armaani asiat... Vai niin, keskeytti majuri ... varsin elävä kuva on minulla huolesi syistä. Kyllä tunnen sen, mikä valtaava voima on rakkaudella. Siitä koeta olla nyt rauhoitettu ... minä ehkä voin jotakin ... mutta jääköön nyt tällä kertaa tälleen.
Meidän olisi heti pitänyt puhua hänelle siitä, Franziska. Etkä sinäkään muistuta minua mistään. Puhelumme olisi käynyt aivan toisenlaiseksi, jos heti aluksi olisin maininnut sen hyvän uutisen, jota chevalier de la Marliniere juuri äsken kävi teille tuomassa. v. Chevalier de la Marliniere? Kuka se on? Hän lienee jotenkin kelpo mies, herra majuri, paitsi mitä Vaikene, Franziska!
Majuri otti liivinsä taskusta kaksi kultasormusta ja jakoi ne nuorten välillä sanoen: "Vaihettakaa nyt sormuksia. Herra siunatkoon teitä, rakkaat lapseni!" Riston korvaan kuiskasi majuri: "Sormuksen sormessasi sain äidiltäsi, se on kallis kappale sekä sinulle että minulle." "
Hän tunsi silmäänsä astuvan kyyneleen, jonka hän ainoastaan vaivoin sai pysymään kätkössänsä. Hän nousi äkkiä ja jätti kamarin. «Kuori ja sydän!« jupisi Johannes. «Idä, siemen! hän ymmärsi«. Mutta joka tästä puheesta ei sanaakaan ymmärtänyt, se oli majuri. Hän söi vaan, aina väliin mielihyvin silmäillen Johannesta ja Mariaa, milloin kumpikin puhui.
Reippaan tervehdyksen jälkeen olivat molemmat asettuneet auaistun eväspussinsa viereen pöytään, mutta nyt makasi majuri piippua polttaen sängyssä, ja Löfving puhdisteli uunin ääressä pitkää muskettiansa. Aliupseerit, jotka olivat seuranneet Sprengtportia, olivat paluumatkalla kaupunkiin, ja palvelija oli päästetty lepäämään huomiseksi torpan saunaan.
«Marian syliin ja sanoisitte: Sinä olet hyvä, yleväsydäminen neito! Ole aina Marian ystävä!« «Hm, hm!« mumisi majuri. «Nyt ei ollut kysymystä Annasta. «Sinulla on siinä oikein, että Marian...«
Eräs, jolla on ollut kunnia taistella teidän majesteettinne lippujen alla Narvasta Pultavaan asti ja joka on vannonut taistelevansa viimeiseen asti syntymämaansa puolesta majuri Kustaa Bertelsköld, joka tätä nykyä on Kajaanin linnassa. Vai hän, minun reipas karhun-kurikoitsijani! Uljas poika! Sanokaa hänelle terveisiä minulta, että pitäköön puoliaan niin kauan kuin voi.
Olkoon onneksi! Martti tarttui siihen hämillään ja kysyi punastuen: Mitä pyysitte aamulla minua tekemään kun juoksin pois? Sitä en olisi tehnyt, ellei Maria Leena synkistyi. Näin kyllä kuinka oli asian laita, mutta katso vaan ettet turhaan juokse. Mitenkä niin? Tiedän kyllä että majuri on ollut sinulle isänä, mutta sillä ei ole sanottu, että saat hänen Mariansa. Hänet olen saanut!
«Minun päiväni loppuvat, Maria!...« puhui Majuri hiljaa. «Minun ystäväni ovat kaikki nukkuneet... Minä menen niiden tykö... Anna minun kuolla siinä tiedossa ... ettet Klausta ... minun kuoltuani enää ... hylkää. Maria painoi vaaleat kasvonsa vuoteen peitteesen. Hän ei mitään vastannut.