United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuka olisi voinut uskoa, että tämä oli entinen punaposkinen, pyöreäkasvoinen Lieksalan Sikke. Hän ojensi laihan kätensä. Hyvää päivää, Sikke! Jumal' antakoon, Tuomas. Eikö sinua palella, kun täällä on niin kylmä? kysyi Tuomas. Ei kovin. Kyllä täällä tulee lämmin, kunhan lakeinen saadaan kiinni. Tuli taas yskän kohtaus.
Arvasiko Sanna, mitä ympärillä olijat ajattelivat...? Ei hän ainakaan näyttänyt siitä välittävän. Tuskinpa hän tiesikään, että oli ihmisiä ympärillä. Eikö jo lähdetä, mummo? kysyi pikku Leena. Sanna ei vastannut. Hänen suupielensä alkoivat värähdellä. Rinta kohoili. Nyt hän taas joutuu haltioihinsa, kuiskasi Lieksalan emäntä.
Niillä Sanna kääri haavan ja niiden päälle pantiin sitten Lieksalan emännän tuomat kääreet. Suurella tarkkaavaisuudella olivat läsnäolijat seuranneet Sannan joka liikettä. Siinähän sai kerran omin silmin nähdä tuon kuuluisan noidan taikatemppuja..... Sanaakaan virkkamatta oli vanhus tehnyt tehtävänsä, hellästi ja varoen kuten äiti sairasta lastaan vaaliessa. Veri oli lakannut vuotamasta.
Talo se on sielläkin, vaikka ei niin muhkea kuin Lieksalan pirtin paikalla. Onhan tavallinen talonpoikaistalo vain. Kaksi isoa pirttiä, niiden välillä porstua ja porstuan pohjassa kaksi kamaria. Toinen pirtti lämpiää parhaillaan. Siellä kaksi palvelustyttöä on leipomisen hommassa.
Muutamana yönä, kun meidän renki meni hevosia katsomaan, näki hän tulen leimuavan Lieksalassa päin. Me kiiruhdimme kaikki sinne. Ei siellä ollut muuta tekemistä kuin korjata ihmiset ja eläimet hangelta. Lieksalan perheestä ei ollut muita lämpimään saatettavia kuin kaksitoistavuotias Sikke ja seitsenvuotias Risto.
Yön hiljaisuudessa tuntuu kaikki niin autiolta. Talvinen tähtitaivas vain mahtavana kaareilee yli elottoman seudun. Eipä se sentään olekaan aivan eloton! Mahtaa, olla aamupuoli yötä, koskapahan Lieksalan pirtistä tuli tuikkaa... Mutta eihän se olekaan Lieksalan pirtti. Ei näy pirttiä eikä kotaa, ei saunaa eikä navettaa. Uhkea rakennus seisoo niiden sijalla.
Jo saapui Sannakin tyttärensä tyttären, Leenan taluttamana. Lieksalan emäntä oli mukana. Hän toi vaatteita kääreiksi. Hakumies kantoi ämpärillä kylmää lähdevettä. Sanna istuutui mättäälle ja otti kaulastaan nauhassa riippuvan aivinaisen pussin ja hyvin pienen puuleilin. Pestyään vikaantuneen jalan käski hän Leenan kaataa leilissä olevaa nestettä haavaan.
Sepähän nähdään, oli majuri karjaissut ja paiskannut oven kiinni lähtiessään. Seuraavan päivän iltana, kun Lieksalan isäntä palasi salolta, jossa hän oli käynyt palohalmettaan katsomassa, tuli majuri kahden rengin kanssa häntä vastaan. Tän'iltana ei isännällä ole kiirettä perintötilallensa, sanoi majuri. Miehet, sitokaa hänet! Rengit täyttivät käskyn.
Hengenahdistaja rupesi yhä enemmän vaivaamaan, ja Juho kuoli sitten joulun aikana. Tähän ei majurin vaino loppunut. Hän tahtoi hävittää Lieksalan perinjuurin, jotta saisi rakentaa hovinsa sen sijalle. Laskiaisen aikaan ilmestyi hän taas näille maille. Pelko kulki hänen mukanaan. Olihan hänestä sanottu jo lapsena, »minne hän vaan pääsee, sieltä pahoja kuuluu». Eikä ollutkaan pelko turha.
Tuli on armoton apulainen. Se syöpi syyttömän niinkuin syyllisenkin... Muistakaa, että meidän tulee vastata kaikista töistämme Jumalan ja ihmisten edessä. Heikki tiesi, että tuo väkijoukko, jolle hän puhui, tänne saapuessaan olisi ollut valmis palasiksi repimään vihatun »Simo Hurtan». Juho Lieksasen kohtalo ja Lieksalan palo oli taas ollut puheena, ja koston tuli paloi miesten silmissä.