Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
«Ja nyt ehkä uskallan minä sanoa, mitä kauvan olen miettinyt«, lisäsi majuri. «Tallikamari on pieni ja vähäinen. Muuttakaa minun luokseni, siellä on sijaa kyllin!« Johannes katseli majuria, jonka vanhoista, rehellisistä silmistä sydämen hyvyys loisti; silmäili kauvan. Vihdoin sanoi hän: «Antakaa minun miettiä illaksi!« «Miksi niin?« kysyi majuri.
Kiireesti, Taneli, kiireesti ... ei sinne, se tie vie Pultavaan ja Isokyröön ... tänne, tänne, täällä on Narva ... täällä! Taneli kuuli huudon, riensi huoneeseen ja tarttui vierasta kovasti käsivarteen. Varo lumoamasta majuria, huusi hän; muuten heitän sinut muurin yli hyppimään harakkaa vihollisen edessä! Se on ainoa konsti, mihin kelpaat.
Neljäkymmenluvun loppupuolella, käydessäni Turun lukiota, tunsin minä kaksi kerrassaan hauskaa ja herttaista tuollaista omituis-ihmistä, jotka olivat kaikkien ystäviä ja joilla ei yhtään vihamiestä ollut. Tarkoitan kahta Bonsdorff-veljestä , majuria ja sihteeriä, joista kaikki pitivät ja joita tavallisesti kutsuttiin Nasseksi ja Nisseksi.
Johannes kuiskasi majurin korvaan sanan, joka majuria tyydytti, mutta josta kreivi näkyi yhä kovemmasti suuttuneen. «Ensimäinen syy lienee minussa, jos aivan tarkalle rupeamme«, jatkoi Johannes. «Joutava sana, jonka neiti Maria kyllä muistanee, lienee suututtanut kreiviä«. Ja Johannes jutteli nyt, miten kaikki oli tapahtunut, ja vetäysi sitten saliin.
Hänen miehensä, paimen, oli vielä poissa, mutta häntä ei kenenkään tarvinnut pelätä, hän kyllä oli hiljaisista hiljaisin ja tyytyisi kyllä pitämään heitä kotonaan. Semmoiset olivat olleet majurinrouvan vaiheet tultuansa Lappeenrantaan, eikä seuraavakaan päivä ennustanut parempaa. Nyt kuitenkin odotettiin majuria, ja hänelle täytyi parempaa hankkia. Mutta miten?
Liekit sähisivät ja rätisivät nousevassa tuulessa ja yhtä kiireesti, kuin mennessään, samosi Anna takaisin. «Tuli on valloittanut kaikki!« huusi hän hengästyneenä. »Onnettomat ihmiset! Kiitetty olkoon Jumala! Se ei kumminkaan tänne saakka ennätä«. Neljännes tuntia kului. Melske kadulla oli aina vaan enentymässä. Rattaita kulki edestakaisin. Majuria vaivasi tuo rauhattomuus nähtävästi.
"Jos isäntä menee Ollin siaan, niin saa hän minun luvalla tulla tänne hetkeksi", lausui majuri, kun hän näki Riston hartaasti haluavan kohdata Ollia. Isäntä tahtoi kernaasti noudattaa majurin ja Riston tahtoa ja meni Ollin siaan. Olli saapui heti vierashuoneeseen, tervehtien ensin sotamiehen tavalla majuria.
Ja menimme me niin Ruotsiin kuin ei meillä mitään rauhaa kotona ollut, sittenkuin nyt ryssä koko maassa turmiota levitti, ja tahtoi Majuri saada vanhan virkansa, mutta se oli poisannettu, ja sanoi Kuninkaallinen Majesteetti ja meidän armollinen herramme silloin, että kyllä sopi kaksikin majuria samaan rykmenttiin palvelemaan panna, ja sillä lailla tultiin tehtyä sen kunnollisen Fieantin tähden.
Ystäväni, onko hän majuri von Tellheimin palveluksessa? Olen. Missä on hänen herransa? Ei täällä. Mutta hän tietää, mistä majuri on löydettävissä? Tiedän. Eikö hän tahtoisi nyt heti noutaa majuria tänne? En. Hän tekisi siinä minulle mieliksi Kas vain! Ja herralleen palveluksen Tokkopahan. Mistä hän sen päättää? Olettehan te sitä vierasta herrasväkeä, joka tänä aamuna lähetti hänelle terveisensä?
Minun tulee kylmä ... käykäämme telttaan, onhan siellä vähän suojaa. Teidän tahtonne, hyvä majuri, sanoi Kaarlo seuraten majuria telttaan. Jo on päästy Balkanin yli, ja Plewnakin on venäläisten vastassa, sanomattoman paljon on ollut vaivoja ja varsinaista kovaa koettavaa; mutta vielä on kokemisiakin. Sillä Balkanin yli päästyä oli verilöylyjä milt'ei yhtämittaisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät