United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Riccaut de la Marliniere. Neiti Franziska. Est-il permis, monsieur le major? Mitä se on? Aikooko tuo tänne? Parbleu! Mine on veerin. Mais non. Mine ei on veerin. C'est sa chambre Armollinen neiti, tämä herra varmaankin luulee vielä tapaavansa majuri von Tellheimin täällä. Niin on! Le major de Tellheirn; juste, ma belle enfant, c'est lui que je cherche. Où est-il? Hän ei enää asu täällä.
Kotipuoleni naiset osoittaisivat minua sormellaan. »Siinä hän on», sanottaisiin, »siinä on neiti von Barnhelm, joka luulotteli, rikas kun oli, saavansa kelpo Tellheimin omakseen: juurikuin kelpo miehet olisivat rahalla saatavissa!» Näin sanottaisiin: sillä kaikki kotiseutuni naiset kadehtivat minua.
Kun toisinaan ajattelin: Miten käy sinun, kun vanhuus saapuu? kun olet isketty pataluhaksi? kun sinulla ei ole enää mitään? kun sinun on lähdettävä kerjuulle? niin ajattelin taas: Ei, sinä et lähde kerjuulle; sinä menet majuri Tellheimin luokse; hän on jakava kanssasi viimeisen penninsä; hän elättää sinut kuolemaan asti; hänen luonansa saatat kuolla rehellisenä miehenä. v.
Ystäväni, onko hän majuri von Tellheimin palveluksessa? Olen. Missä on hänen herransa? Ei täällä. Mutta hän tietää, mistä majuri on löydettävissä? Tiedän. Eikö hän tahtoisi nyt heti noutaa majuria tänne? En. Hän tekisi siinä minulle mieliksi Kas vain! Ja herralleen palveluksen Tokkopahan. Mistä hän sen päättää? Olettehan te sitä vierasta herrasväkeä, joka tänä aamuna lähetti hänelle terveisensä?
Onnellinen Barnhelm toivoi saavansa elää vain onnellisen Tellheimin hyväksi. Myöskin onneton Minna olisi lopulta mukautunut joko lisäämään tahi lievittämään ystävänsä onnettomuutta. Huomasittehan varsin hyvin, ennenkuin saapui tuo kirje, joka jälleen tekee tyhjäksi kaiken yhtäläisyyden välillämme, kuinka enää kieltäydyin vain näön vuoksi. v. Onko se totta, hyvä neiti?
Niin totta kuin olen antanut teille takaisin sen sormuksen, jonka kautta kerran minulle uskollisuuttanne vannoitte, niin totta kuin olette ottanut takaisin tuon saman sormuksen: niin totta ei onneton Barnhelm koskaan ole tuleva häntä onnellisemman Tellheimin puolisoksi! v. Ja tälläkö on tuomio julistettu, neiti? Ainoastaan yhtäläisyys on rakkauden luja side.
Mutta, sanohan, eikö Tellheimin pitäisi jo olla täällä? Ei, armollinen neiti, kumpaakaan en voi, en etsiä huonosta ihmisestä hyviä enkä hyvästä ihmisestä huonoja puolia. Kai hän tulee aivan varmasti? Saisi olla tulematta! Te olette huomannut hänessä, hänessä, miesten parhaassa, hitusen ylpeyttä, ja sen vuoksi haluatte häntä kiusata niin julmasti? Siihenkö taas jouduit?