United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä tiedän, missä parhaiten tyynnytte eron ikävästä ja tuskista, neiti von Sassen. Minä olen toimittanut uuden lukon puutarhanporttiin avaimen jätän teille; nyt voitte häiritsemättä käydä Helldorfin perheessä ja seurustella pienen lemmittynne kanssa, niin usein kuin teitä haluttaa." Ilse näytti olevan äärettömän kummastunut; mutta nyt ei ollut aikaa selitellä.
Tiesinhän minä nyt, että sillä menetin viimeisenkin toivoni. "Ettekö ole ajatelleet, neiti von Sassen, että minä siinä tapauksessa vielä vähemmin voin antaa teille anottua rahasummaa?"
"Viekää ulos neiti von Sassen", käski hän neiti Fliedneriä ai, ai miten soinnuttomalta ja vapisevalta hänen äänensä kaikui, vaikka hän koetti näyttää tyveneltä! Neiti Fliedner laski käsivartensa ympärilleni ja vei minut saliin, jossa Lotharin kuva riippui takanamme suljettiin ovi. Vanha neito vapisi kuin haavanlehti ja jonkinlainen hermoinväristys saattoi hampaat kalisemaan hänen suussansa.
Hän määräsi taideteosten ikipäiviksi jäämään kellariin haudatuiksi." "Vai niin no silloinhan herra von Sassen voisi ylpeillä hän on rukouksillaan kumonnut perheen mielettömät mielipiteet " "Hän vähemmin kuin minun mielipiteeni asiasta, sillä ei esi-isälläni eikä minulla ole oikeutta salata maailmalta taideaarteita sekä ijäiseksi antaa niiden kadota", kuului hänen sangen levollinen vastauksensa.
Samassa putosi jotakin kalisten lattialle. "Ethän sinä ole Agafiaan tekemä!" huudahti isäni; oh, minä tuskin enää tunsin sitä käreää ääntä! "Sassen on valhetellut! Kysykää vaan Hannoverilaiselta Hartilta, hän sen kyllä tietää! Pois, sinäkin olet väärennetty!" Nyt kuulin, miten hän jalallaan polkasi lattialle pudonnutta kuvaa.
Useasti tapasin hänet muurin takana, kun oppitunnin perästä palasin kotiin; säihkyvin silmin, mutta kuitenkin melkein loukkaavan välinpitämättömästi sanoi hän pienen linnun voivan ylpeillä sangen kimakasta äänestään, josta hän oli vaan ohitsemennen kuullut muutamia säveleitä; mutta kun eräänä sunnuntaina iltapäivällä laulukumppalini, nuori Helldorf saatti minut puutarhan portille asti; hyökkäsi hän esiin pensastosta ja rupesi lakkaamatta nauramaan, silloin tällöin ivallisesti kysyen: "Saanko luvan onnitella, neiti von Sassen?"
"Neiti von Sassen?" kertoi hän ivallisesti. "Kenessä pitää minun kunnioittaman aatelissäätyä? Ei suinkaan tuossa naurettavasti puetussa lapsessa?" "Minun mieleeni ei juolahtanut korottaa aatelista nimeä", vastasi herra Claudius, hieman punehtuen. "Minä ainoastaan muistutin teitä velvollisuudestanne jokaista talon vierasta kohtaan, olkoon hän ken hyvänsä."
Tohtori von Sassen on käsittämättömän sokeasti antanut suosituskirjeitä rahanväärentäjälle kaikkiin hoveihin ja yliopistoihin. Kuitenkin vakuuttaa hannoverilainen professori Hart, joka ensiksi huomasi petoksen, väärennyksen olevan ihmeellisen hyvin tehdyn." Professori Hart Hannoverissa!
"Minä rukoilen teitä herra von Sassen, jättäkää pikku prinsessa vaan puoleksi tunniksi minun seuraani onhan nyt herttaisen kaunis yö minä saatan pienokaisen vahingotta takaisin Karolinenlustiin." Isäni jätti minut hyvästi ja lupasi ilmoittaa viipymykseni Ilselle. Hän meni; Charlotte löi käsivartensa ympärini ja vahvasti likisti minua luoksensa.
"Mutta täänkaltaisten rahojen ostamiseen en voi olla avullinen teidän kourassanne oleva raha on väärä." Dagobert kääntyi pikaisesti. "Kuka tahtoisi ostaa tuon muistorahan?" "Herra von Sassen." "Kuinka, setä, hän sanoo rahan oikeaksi ja sinä oikaset häntä?... Suo anteeksi, mutta sanat tunkeusivat ehdottomasti suustani minä olin epäkohtelias!" lisäsi hän heti puolustaen itseään.