Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
"Ettekö tiedä, mihin neiti von Sassen on jäänyt?" kysyi herra Claudius kiireesti neiti Fliedneriltä, joka juuri oli astumaisillansa huoneesen, jossa minä olin viivyskellyt. "Tässä olen, herra Claudius", lausuin hänelle nousten seisomaan. "Ah, pikku sankarini!" huudahti hän, kiireesti astuen luokseni, huolimatta siitä, että se tavaton tuli niin äänessä kuin liikunnoissa, kummastuttaisi toisia.
"Rouva neuvoksetar von Sassenille," keskeytti hän viimein haudan hiljaisuuden, otsaansa kädellään pyyhkien. "Rouva neuvoksetar von Sassen olin minä minä." Minä mietin itsekseni, juoksisinko ottamaan häneltä kirjeen, jolle hän juuri laski kätensä. Mutta mitähän minä heikko olento olisin voinut hänen käsissään!
"Eikö hänen veljensä ole hänen ainoa perillisensä?" Herra von Wismar kohotti olkapäitänsä. Hän ei sanonut tietävänsä enempää; "ovathan ne unhottuneita asioita, ja Claudius-nimeä on nyt vasta ruvettu mainitsemaan, kun herra von Sassen löysi muinaistaiteet vanhasta kauppahuoneesta", arveli hän. "Sinettien täytyy jäädä ovien eteen ijäksi päiväksi", ilmoitin minä ujosti.
"Se on tosin luvatonta, herra Eckhof... Mutta te olette innostuksessanne unhottaneet, että neiti von Sassen on minun vieraani tytär, eikä ole soveliasta, että häntä puhutellaan sillä tavalla kuin te äsken."
"Germanilaiselle kouralle ei tämä sievä pikku kalu todellakaan olisi ollut kylliksi vahva, se olisi heti musertunut... Ja yhtä vähän on germanilainen käsi valmistanut tuon heikon hopeakalun, joka teillä on kädessä, herra professori... Ja tohtori von Sassen on kun onkin oikeassa, väittäessänsä, että nämät kummut ovat foiniikkialaisten päällikköjen hautoja." Tohtori von Sassen!
Majdelin pojat ryntäsivät kohti syrjemmitse oikean käden puolelta: ensiksi krenatöörit Klysendorfin, Gründelin ja Roosin komentamina; sitten pataljoona suomalaisia Mellinin johtamana ja toinen Loden, ja pataljoona Hämeenlinnan rykmenttiä majuri Bergin johdolla, joka kaatui pataljoonansa etupäässä; sitten tuli vermlantilaisia Fockin, vielä samaa jalkaväkeä Feilitzin ja sitten taas suomalaisia Sassen johdolla.
"Ah, siitäpä siis tuo raitis ääni... Se maalaisilma, niin maalaisilma!... Teidän Korkeutenne, tässäpä vasta olisi jotakin uutta tarjottavana hovilaulajaisiimme " "Mikä ajatus, herra von Wismar!" keskeytti häntä hovineiti. "Eihän toki neiti von Sassen tahtone kilpailla hoviteaterimme oivallisen laulajattaren kanssa siinä suhteessa olisi minun häntä sääli!"
Nyt vielä allekirjoitus "veljesi tytär Leonora von Sassen" ja viimein päällekirjoitus, jonka minä kirjain kirjaimelta kopioitsin tätini revitystä kirjeestä... Jumalan kiitos! Tämä oli ensimmäinen, mutta aivan varmaan viimeinenkin kirje, mitä milloinkaan sepitän minä en tee sitä koskaan enää!... arvelin itsekseni.
"Niin, sen kyllä uskon!" nauroi Ilse katkerasti. "Tuommoinen lapsi kuin sinä tahtoo tehdä oman mielensä mukaan etkä huoli seurauksista!" "Minä annan teille rahat", lupasi herra Claudius. Ilse oikein kirkasi kuullessansa sen. "Olkaa huoletta. Kyllä minä toimitan, ett'ei neiti von Sassen siitä joudu vahinkoon minä siitä vastaan!"
"No, kuinka käy, herra von Sassen?" kysyi herra lähestyessänsä. "Minun täytyy luopua siitä!" "Isä", lausuin minä päättäväisesti, "minä hankin sinulle mitä tarvitset!" "Sinäkö, pikku tyttäreni?... Millä tavalla sitte käyttäytyisit?" "Jätä se minun huolekseni! Mutta minä tarvitsen rahan, että voin sen näyttää!"... Ah, kuinka käytölliseksi ja päättäväiseksi äkkiä olin muuttunut!
Päivän Sana
Muut Etsivät