United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Löfving seisoi heidän keskellään ja lauloi mukana, mutta kun virsi oli loppunut, puhkesi hän puhumaan: Hyvä on laulaa ja rukoilla, mutta lopuksi riippuu kuitenkin kaikki mielentilasta. Sentähden tahdon nyt Jumalan kasvojen edessä kysyä teiltä pojat, ymmärrättekö että te vannotun valanne kautta olette valtakunnan luottamusmiehiä ja turvana kuninkaallemme?
Mutta ei sen kuninkaan luo, jota teidän pitäisi palvella. Attila. Ehkä palvelette te, ennenkuin kuolemme, keisarillista Venäjän lippua. Löfving. Varjelkoon Jumala! Ennen kuolkaamme. Maria. Eikö teitä hävetä nostaa asetta veljiänne vastaan? Attila. Mitä teette itse, kun kohtaatte meitä, jotka seisomme Viipurissa? Maria. Viipuri on meidän, ja meidän täytyy valloittaa se takaisin. Attila.
Elämän suuret murheet ovat painaneet hänen sieluansa, ja niistä hän on saanut kyvyn nähdä tulevaisuuteen. Hän voi ennakolta sanoa ja varoittaa semmoisista, mitä ei kukaan aavistakaan. Marian kylmyys hävisi tätä kuullessa. Kääntyen Attilaan kysyi hän: Voiko murhe tehdä ihmisen semmoiseksi? Ainakin sanoo äitini, että tuska, murhe ja kaipuu ovat hänet semmoiseksi tehneet. Entä te? kysyi Löfving.
Emme heitä löytäneet taistelukentällä, mutta se ei merkitse mitään, sillä tuhansien hautaamattomien joukossa on useita korkeita herroja. Piirteet jäykistyneinä tuijotti Buddenbrock avaruuteen, mutta hetkisen perästä kysyi hän taas: Entä täällä? Eikö täällä ole upseereja? On muutamia, vastasi Löfving hitaasti. Tahdon tavata heitä! Missä oleskelevat?
Olitte kai samaa mieltä kuin muut. Koko Suomi kiroili kivekkäitä, eikä ihmekään, sillä turvattomat kärsivät sanomattomasti. Mutta kun kaikki oli pantu yhdelle kortille, täytyihän kaikkea uskaltaa, ja kun armeija ei tehnyt mitään, täytyi meidän tehdä kaikki. Nyt tarvittaisiin monta teidän kaltaistanne. Löfving naurahti. Kaksikymmentä vuotta sitten oli monta semmoista.
Ette voinut sille mitään, sen tiedän, vastasi Löfving liikutettuna. Minäkään en voinut mitään sille, mitä teille tein. Omatuntoni ei voinut muuta. Anteeksi! Attila tarttui tarjottuun käteen, joka etsi sovintoa: Paljoa vaarallisempi on hyvä vihollinen kuin huono ystävä, vastasi hän vienosti. Edellinen valloittaa vähitellen sydämmemme, jälkimmäinen työntää sen vihdoin pois.
Hän tunsi minut ennestään ja tiesi retkistäni, minkä vuoksi hän lausui minusta muutamia suosiollisia sanoja hänen majesteetilleen. »Näemme kyllä, ettei Löfving ole pelkuri», virkkoi siihen kuningas.
Viimeisessä hädässä oli Löfving, tuo mainehikas sissi, lähtenyt Suomesta, mutta kuitenkin keveämmällä sydämmellä, kun Martti oli joutunut majurin luo, joka oli luvannut pitää hänestä huolta. Ja sen lupauksensa oli Sprengtport uskollisesti täyttänyt.
Koko parhaan aikamme seurasimme Kaarlo kuningasta. Pelkuri hän ei ole, paitsi . Mutta se ei kuulu tähän. Löfving. Te arvelette, paroonissa on aina miehuutta, paitsi silloin kun hän tarvitsee miehuuttaan. Hän tietää, että niinkauan kun Lewenhaupt pitää häntä neuvonantajanaan, on hän varsinainen päällikkö, joutumatta mihinkään edesvastuuseen.
Narvan taistelussa joutuivat he vangiksi, mutta molemmat karkasivat ja parin vuoden päästä tapasivat he toisensa Muolassa ja vangittiin taas Pähkinäsaaren luona. Venäjältä karkasivat he vieläkin yhdessä, ja yhdessä heidät sitten nähtiin kaikkialla missä vaara oli suurin. Heidän ystävyytensä oli ihmeteltävä. Löfving, istuen uunin ääressä, oli laskenut piipun alas.