United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olen kuullut, kuinka te olette luvannut toimittaa minut venäläisten käsiin. Tehkää se nyt, sillä onhan luonanne venäläinen luutnantti ja kaksi sotilasta, mutta minä ilmoitan myöskin ennakolta olevani mies selviytymään kolmesta vihollisesta.» »Miksi puhutte sellaista, rakas herra Löfving?» änkytti pastori hämillään. »Tulkaa sisälle ja olkaamme ystäviä.»
Rouva Löfving hämmästyi. Se vastaus käynee heille kalliiksi. Marian piti ajatella linnan herran valtaa ja sitä hyvyyttä, jolla heitä oli kohdeltu. Ellei neiti itse antaisi aihetta ikäviin rettelöihin, ei heille mitään pahaa tapahtuisi. Parooni oli varmaan kunnon mies, tätä paitsi he voisivat häneltä saada kuulla jotakin ruotsalaisesta Suomesta.
Meillä oli todistuksia siitä, että herrat olivat pettureita, ja vähää ennen taistelua kuulin monen vannovan, että aiottiin heittää suomalaiset rykmentit viholliselle. Wrangel?! huudahti Löfving. Wrangel, joka on ollut päällikkönämme kymmenen vuotta; joka oppi suomea ymmärtääksensä sotamiestä; joka on pitänyt teitä omina lapsinaan. Se kunnon mies! Paholainenko teitä riivaa!
Hän souti ohitse, ajatteli majuri, katsellen yhä kirje kädessään järvelle päin ja vaipuen ajatuksiinsa. Vihdoin rupesi hän taas silmäilemään kirjettä, mutta silloin kuului vankkoja askeleita kahisevissa lehdissä, ja majuri kääntyi. Seuraavassa hetkessä seisoi hänen edessään Löfving, mutta kykenemättä sanomaan sanaakaan nousi majuri ja ojensi tervehdykseksi hänelle kalpean, laihtuneen kätensä.
Isäntä tuli perässäni pihalle ja sanoi: »Kuulehan, tuota, kuka sinä sitten oikeastaan olet?» Katsottuani häntä hetkisen kiinteästi silmiin vastasin: »Olen Tapani Löfving, vänrikki hänen majesteettinsa kuningas Kaarle kahdennentoista armeijassa ja liikun täällä tiedusteluilla.» »No niinpä palatkaa taloon saamaan suun-avausta.»
Kyllä ne tappelevat, arveli Löfving, mutta erotus sillä on, onko sydän muassa. Muutoin ei kapteeni tietänyt apua muusta kuin sanasta. Hän kertoi koettaneensa usealla taholla piloilla ja vakavuudella poistaa sotamiesten epäluuloa, mutta näin kahden kesken hän kyllä tunnusti, että hänestäkin paljon näytti oudolta.
Vihdoin Löfving lausui: Mitä enemmän elämää ajattelee, sitä kummallisemmalta se tuntuu. Olkoon miten onkaan, mutta kummallisinta on kuitenkin, että pahuus on saanut niin suuren vallan maailmassa, vaikka Jumala on kaikkivoipa. Majuri oli hetkisen vaiti, sitten sanoi hän: Tosin Jumala on kaikkivoipa, mutta hän loi ihmisen vapaaksi.
Kyllä kai niiden mielestä, jotka eivät tietäneet asianlaitaa. Olisittepa kuullut minua Lappeenrantaan tullessamme, kun minä tahdoin kaikki ilmoittaa! Olisittepa silloin minua neuvonut! Saatoinko minä, keskeytti Löfving kiivaasti, saatoinko uskoa, että oma poikani oli tullut hulluksi? Luulin teitä tyhmiksi, mutta en koskaan voinut luulla teitä pelkureiksi.
Sitäpaitsi sanotaan vielä kieltoasi kostoksi siitä mitä Martti on kärsinyt hänen tähtensä, enkä soisi että me kumpikaan näyttäisimme kansan silmissä halpamielisiltä. Kas tuossa, sanoi hän, temmasten oven auki, tuolla hän istuu. Löfving oli aikeissa lähteä, mutta nähdessään oven auaistuna astui hän vastentahtoisesti sisään.
Unettoman yön, nälän ja levottomuuden uuvuttamana heittäytyi Löfving vihdoin vuoteelle. Pakollisen toimettomuuden tunne riisti häneltä hänen koko elämänhalunsa ja rohkeutensa. Ei hän voinut millään estää asioita menemästä menoansa, toinen lohduton ajatus seurasi toista, mutta sittenkään epätoivo ei sopinut Löfvingin luonteelle. Entä jos heittäisi sikseen kaikki huolet ja yrittäisi nukkua.