Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Ammatin olin oppinut äidinisältäni nuorena, ja nyt se kelpasi. Olisimme voineet ottaa Martin luoksemme, mutta hän viihtyi hyvin siellä missä oli, ja majuri piti hänet hyvänä. Löfvingin mielestä oli paras antaa hänen olla, niin ei tarvinnut hänen, niinkuin muiden lastemme kasvaa omalle maalleen vieraana. Enempiin kysymyksiin ei nyt ollut aikaa, sillä tupaan astui kaksi miestä, Löfving ja Martti.
Leena puolestansa kuvasi Löfvingin järkähtämätöntä uskollisuutta sille lipulle, jolle hän oli vannonut, hänen rakkauttansa Ruotsin vapauteen. Semmoisia suurtöitä pitäisi majuri Sprengtportinkin tyttären ymmärtää. Jos Ruotsin kuningas olisi puolustanut maata niinkuin Löfving ja hänen miehensä, niin olisi maailma saanut nähdä toista.
Mutta hän kavahti samassa seisoalleen ja huudahti selvällä suomenkielellä: »Tapani, etkö sinä ole Tapani Löfving?» Jos pilvistä olisi pudonnut eteeni hampaisiin saakka asestettu ratsumies, en varmaankaan olisi siitä yhtään enempää hämmästynyt kuin tästä. Tuijotin sanatonna häneen ja hän olisi voinut miekallaan minut huoleti lävistää, minun kykenemättä sormeanikaan puolustuksekseni liikauttamaan.
Sotamiehet olivat ymmällään, mutta toinen hymyili pilkallisesti. Tuliko heidän uskoa tuota kaunista naista, joka yksinään kulki venäläisen upseerin kanssa? Kyllä he olivat nähneet majurin tyttären, ja olihan tämä sen näköinen, mutta oli hänessä sittenkin jotakin outoa, eikä näinä aikoina saanut luottaa kehenkään. Maria kuitenkaan ei hämmentynyt. Hän kertoi lyhyesti, että rouva Löfving oli muassa.
Sana, viittauskin veisi meidät vaarojen ja kuoleman läpi. Ei saisi yksikään niistä, jotka muinoin seurasivat teitä, sanoa, ettemme olleet kylliksi kelpoja astumaan heidän jäljissään. Kuulethan, keskeytti Löfving tuimasti, etteivät herrat hyväksy teidän tuumianne. Se asian ratkaisee. Martti ei hellittänyt. Ettekö luule meidän tietävän miksi eivät hyväksy. Ei ole Hattuihin luottamista.
Linnassa olivat kaikki asunnot täpö täysinä ja kaupungilla oli miltei vieläkin ahtaampaa. Johonkin täytyi ryhtyä, semminkin kuin majurinrouva syystä varoi, että hänen miehensä palaa raihnaana, ehkäpä kokonaan murtuneena. Tässä pulassa tuli hänen avukseen Leena Löfving. Nämät naiset eivät olleet koskaan tavanneet toisiansa, mutta olivat kuulleet toinen toisestaan.
Mennään, Kornatus. Ikään kuin nuortuneena sieppasi Kornatus hattunsa. Riensivät ulos ja kulkivat Turun tietä kohti, sieltähän täytyi uusien asetoverien saapua. Ruotsalaisten joukkojen iloisen soiton kaikuessa riensivät nuoret ja vanhat sitä katua kohti, josta nämät tulivat. Ensimmäisiä oli Tapani, häntä seurasi vähän matkan päässä Löfving, mutta Leena jäi vielä pihlajan alle tallataksensa maata.
Löfving nyykäytti myöntävästi; Ehrensvärd on viisas ja kunnon mies. Tunsin hänen isänsäkin, mutta hänen nimensä oli Schaeffer. Ukko oli rehellinen porvari Turussa, ja hänen veljensä elää siellä vielä. Hän tekee kauppaa tuossa pienessä talossa vastapäätä kenraalirakennusta. Ihmettelyn huudahdus kuului nuorten huulilta.
Silloin lausuin ankarasti: »Minä olen itse Löfving, mutta sinussa ei ole ikinä miestä vastaamaan siitä, mitä olet tehnyt!» Tämän sanottuani vedin toisen pistoolin esiin ja ojensin sen hänen rintaansa kohti. Hän kalpeni ja oli vähällä vaipua lattiaan sekä pyysi änkyttäen minua antamaan hänelle anteeksi ja rupeamaan hänen ystäväkseen.
Sprengtport. Sitä en tiedä. Löfving. Olisimme voineet Säkkijärveltä tunkea sinne. Rukoilin saada kulkea etupäässä. Sprengtport. Sinä, joka olit tainnoksissa?! Löfving. Kun tulimme Säkkijärvelle, en ollut murtunut mies. Tunsin joka kiven Viipurin tiellä, tunsin lapsuudesta saakka linnan ulkoa ja sisältä.
Päivän Sana
Muut Etsivät