Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Mutta nythän oli Buddenbrock matkalla, Löfving oli saanut käskyn seurata häntä, Leena luuli varmaan tietävänsä, että Löfving palaa paljoa ennen kuin Buddenbrock, joten ei mikään estänyt majuria asustamasta heidän luoksensa. Tästä huolesta päästyään odotti majurinrouva miestänsä milloin paimenen luona, milloin Myllymäellä. Sillä välin valmisti Leena talonsa uutta vierasta varten.
Puvusta päättäen oli hän tullut kaukaa. Välinpitämättömänä kääntyi kapteeni pois vieraasta. Leena hän ei ollut, eikä Löfving joutanut muista huolimaan. Parasta on että hän lähtee. Ja kiitos nyt teille, sanoi kapteeni, liikutettuna tarjoten kättä vanhukselle ja katsellen ympärilleen epävarmana mihin nyt ruveta. Tahtoisitte kai nyt mieluimmin paeta? kysyi vartija.
Näin ikkunan läpi hänen viittoen puhuvan jotakin kenraalille, joka hetkistä myöhemmin ilmestyi portaalle. Varjostaen kädellä silmiään tähysteli hän ympärilleen. »Löfving!» huusi hän viitaten minulle, joka sillä välin olin noussut seisomaan. Kunniaa tehden astuin minä hänen eteensä.
Miksi tahtoisin sitä, joka ei ole oikeata. Miehuudesta aateloittiin isoisäni. Saksanmaalla taisteli hän Kustaa Aadolfin lippujen alla luterilaisen uskonsa puolesta. Yhtä urhoollinen, uskollinen ja jalo on ollut isänikin, sen tiedätte. Kuinka olisin minä, hänen tyttärensä, heitä huonompi. Löfving synkistyi.
Mutta Löfving ei ollut huomaavinaan hänen kiihtymistään, vaan jatkoi huoletonna ikäänkuin olisi ollut puhe mistäkin vähäpätöisyydestä: Kevyt tykistö seuraa armeijan kintereillä, mutta raskaat tykit jäävät pari päivänmatkaa jälkeen, Sotavanhuksen silmät rupesivat kimeltelemään. Ja tänne pyrkivät? Täyttä totta.
Attilankin näkeminen ilahutti häntä, mutta hän ei saanut jäädä heidän pariinsa. Löfving itse vei hänet kamariin, sulki oven ja asetti kaksi sotamiestä vartioimaan. Niille antoi hän käskyn, etteivät saa päästää sisään ketään muuta kuin Marian ja Leenan, joiden piti vaalia sairasta. Kapteeni itse sulki huoneen ulkoluukut ja varoitti pysymään hiljaa.
»Kas Löfving, missäs te olette ollut?» lausui kuningas ratsunsa pysähdyttäen. »Lähdin illalla katselemaan Malmön varustuksia, kun olen ollut Viipurissa, Käkisalmessa ja muissa linnoitetuissa paikoissa», oli vastaukseni, »mutta kun illalla kaupungin portit huomaamattani suljettiin, täytyi minun yöpyä sinne.
Miehensä sanojen elähyttämänä, jatkoi Leena: Rauhan jälkeen unohti Ruotsi, että Löfving oli kahdenkymmenen vuoden aikana jättänyt henkensä alttiiksi valtakunnan puolustuksessa, ja kerjäläisenä sai hän etsiä leipäänsä. Nyt kun vaara taas uhkaa, riensi hän samoihin vaaroihin, samoihin kärsimyksiin. Ja nyt tahdotaan sitoa hänen kätensä, ja ottaa häneltä hänen vapaaehtoisensa.
Mutta tuskinpa me pääsemme Josefin lailla sortajiamme hallitsemaan, muistutti majuri synkästi. Eipä Josefkaan sitä olisi uskonut silloin kun veljensä hänet möivät. Te ajattelette rohkeasti, Löfving.
Huonoa voi ohjata, ja hyvää saattaisi kiittää, mutta sitäpä ei ole laisinkaan, ja juuri sellaisesta kaarnasta kuin kuin Rakentaa piru laivansa, lisäsi Martti katkerasti nauraen. Ei toki, sitä ei rouva Löfving tarkoita, sanoi Maria. Hänen tuli kumpaakin sääli. Tarkoitan, jatkoi Leena vakavasti, että horjuva tahto viepi onnettomuuteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät