Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Saatoinko kieltää nyt ystävyyden tarjousta, kun olin niihin asti omastakin kohdastani ryypiskellyt? Kuitenkin tunsin siitä sisällistä tyytymättömyyttä ja levottomuutta. Silloin kehoitin sieluani: "Syö, juo ja riemuitse! Nyt on sinulla ilon ja kiitoksen syytä, kun siunaus vuotaa ylitsesi." Samassa vilahti kirkastettu Karuliina mieleeni ja entinen outo virtaus väräytti minua.
Katsohan, ystäväni, virkkoi hän, sitä mukaa kuin kuu etenee taivaankannella katoavat vaaran synkät varjot joen pinnalta, päästäen sijaansa rannan niittyjen ja kenttien hymyilevät kuvat!... Voi, missä kiitääkään ja minne häipyy hänen varjonsa, hänen, onnettoman, sokaistun?... Ei, jatkoi hän hetken hiljaisuuden jälkeen, pitäisikö minun edistää pahan voittoa senvuoksi, että se esiintyi äidin hahmossa!... Saatoinko minä uhrata pimeyden voimille kahden viattoman olennon onnea?... Ei, sitä minun ei olisi täytynyt, enkä olisi sitä voinutkaan tehdä!
"Ei, ja tuhatta kertaa ei, minä en häntä pettänyt. Isäni makasi kuolinvuoteellaan ja minun täytyi sulkea hänen silmänsä. Saatoinko semmoisena hetkenä jättää isäni?" "Puhutko totta? Senkötähden et voinut tulla?" "Sen tähden, muuten ei mikään este mailmassa olisi minua pidättänyt." "Oliko aikomuksesi naida Lailan?"
Suokaa anteeksi, minä sanoin surkuttelua ... niinpä niin, sanalla sanottu, saatoinko teitä loukata, että ehdottomasti johtui mieleeni lähestyä lähemmäksi teitä?" "Riittää jo, älkää puhuko enempää", sanoi neito, lyöden silmänsä alas ja puristaen käsivarttani. Jääkäät hyvästi! Kiitän teitä..." "Emmekö enään koskaan saa nähdä toinen toistamme? Pitääkö nyt tuttavuutemme tähän loppua?"
Olin melkein varma siitä, ettei se häntä lopullisesti onneen veisi. Mutta saatoinko häntä siltä tuomita? Eikö tullut paremmin sääliä? Hän näytti väsyneeltä, oli kyllästynyt elämään parhaassa nuoruuden kukoistuksessaan.
Lukija, hyödykses jos Luoja kirjan tään kätees suo, sa arvaa itsestäsi, saatoinko kuivin katsein nähdä tuota, kuvamme kuolevaisen vääntyneenä kun näin ma niin, ett' isku silmiensä rakoa pitkin peräpuolen kastoi. Ma totta itkin, kiven kielekkeesen nojaten kovaan, kunnes saattajani noin virkkoi: »Ootko niinkuin muutkin houkat? Tääll' elää sääli olla säälimättä.
Mutta nuoremman, Kolja-herran, tunteet minua kohtaan olivat rehellisiä. Saatoinko minä olla hänen jaloon rakkauteensa vastaamatta? Minä rupesin häntä lempimään kaikesta sydämmestäni. Silloin tapasi meidät kerran Jegor-herra istuessamme hovin puutarhan lehtimajassa. Hän ilmoitti salaisuutemme vanhukselle, joka siitä julmistui.
Lukija, hyödykses jos Luoja kirjan tään kätees suo, sa arvaa itsestäsi, saatoinko kuivin katsein nähdä tuota, kuvamme kuolevaisen vääntyneenä kun näin ma niin, ett' isku silmiensä rakoa pitkin peräpuolen kastoi. Ma totta itkin, kiven kielekkeesen nojaten kovaan, kunnes saattajani noin virkkoi: »Ootko niinkuin muutkin houkat? Tääll' elää sääli olla säälimättä.
Saatoinko koskaan sellaista uneksiakaan!» Hän kertoo Runebergille tulleensa siihen huomioon, että ihmiset eivät enää usko hänen tunteensa olevan yhtä lämpimän kuin edellisenä keväänä, ja tämä vastaa iloisena, että silloinhan hän kenties saattaa ilman moitteen sijaa istua hänen vieressään ja puhella hänen kanssaan. Runebergin käytöksen määrää pikkukaupungin asukkaiden arvostelu!
Mutta saatoinko aavistaa, että itsekin vielä joutuisin samaa kokemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät