Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Kaikkien katseet kääntyivät asianajajaan, hän tunsi ne ja kulki nopeasti ihmisten ohi sen näköisenä kuin hänen ulkomuotonsa olisi sanonut: »Ei tarvita mitään uskollisuudenosoituksia.» Lopulta saapui myös Matvei Nikititsh, ja valamiesten huoneeseen tuli laiha, pitkätukkainen oikeudenpalvelija, joka kulki toinen kylki edellä, samalla tavalla vinoon näkyi vetävän myös hänen alahuulensa.
Olin nyt ylemmän metsikön reunassa ja kun pysähdyttyäni vilkasin taakseni, näin koko metsättömän rinteen alapuolellani. Lakimies ja oikeudenpalvelija seisoivat vielä tiellä suoraan allani ja huusivat ja viuhtoivat käsillään minua tulemaan takaisin. Vasemmalta puolen heitä alkoi punatakkeja, musketit käsissä, ilmestyä metsästä vuoren juurella.
Muuten oli kaikki oikeuslaitoksissa tavattavat ainaiset esineet ihan samat: peili, ulkokultaisuuden symboolina jumalankuva ja orjamaisuuden keisarin kuva. Yhtä juhlallisesti julisti täälläkin oikeudenpalvelija: »Oikeus lähestyy». Samalla tavalla kaikki nousivat seisaalleen.
Hän oli päällikkönä laiva-pahan, Matalan, vähäkuntoisen ja pienen, Mut sillä otteli niin tuhokkaasti Paraimpain meidän purjelaivain kanssa, Ett' itse kateus ja kadon kielet Julisti hänen mainettaan. Mik' on? 1:NEN OIKEUDENPALVELIJA. Orsino, tää se sama on Antonio, Jok' otti Phoenix-laivan lastinensa; Se sama, joka Tigerinkin valtas, Kun nepaaltanne meni toinen jalka.
Mutta hän oli tullut tekemisiin kiusanhengen kanssa, joka ei niin hevillä päästänytkään häntä käsistään. Missä viskaali Spolin oli viime yönä kello 1:n ja 2:n välillä? kysäisi Ester nokkelasti, ja hänen ruskeat silmänsä vilkkuivat niin oudosti, että hämmästynyt oikeudenpalvelija seisoi hetkisen aikaa tyrmistyneenä ja äänetönnä.
ANTONIO. Yksi sana vielä! Tuon nuorukaisen, jonka tässä näette, Puoleksi surman kidasta ma kiskoin Ja lemmen pyhyydellä häntä vaalin; Ja tuota kuvaa, joka ihaninta Lupaavan näytti, minä jumaloitsin. 1:NEN OIKEUDENPALVELIJA. Se meit' ei koske. Aika joutuu. Matkaan! ANTONIO. Mut voi, kuin halvaks muuttui jumalani! Häväisit hyvän muotosi, Sebastian.
Esillä oli paraikaa painojuttu kunnianloukkauksesta, ja sentähden oli yleisöä tavallista enemmän koossa, kaikki enimmäkseen sanomalehtimiehiä. Oikeudenpalvelija, punaverinen kaunis mies, komeassa univormussa, paperi kädessä lähestyi Fanarinia kysyen tältä mitä hänellä oli asiaa; ja saatuaan tietää hänen olevan Maslovan asiassa, kirjoitti jotain muistiin ja poistui.
Oi, älkää kurjuuttani kiusatko, Jott'ei niin halpaan tekoon se mua saata, Ett' alan huomauttaa, mitä hyvää Min' olen teille tehnyt. VIOLA. Sit' en tunne, En tunne ääntänne, en kasvojanne. Enemmän vihaan kiittämättömyyttä Kuin valheen ylpeyttä, viinan korskaa Tai muuta pahetta, jonk' inha myrkky Veremme heikon valtaa. ANTONIO. Taivaan taatto! 2:NEN OIKEUDENPALVELIJA. Pois matkaan, herra!
Kirjurin luettua nämät sanat, raivasi oikeudenpalvelija tietä kokoontuneen väkijoukon läpi ja toi sisään Konrad-sepän sekä suntion tyttärineen. Vanha Paavo astui tuomaripöydän eteen ja puhui: "Teidän luvallanne! Minä syytän pormestariamme siitä, että hän on täydellä tiedolla väärin tuominnut minun lapseni ja loukannut hänen kunniatansa".
Tämä oikeudenpalvelija oli rehellinen mies, yliopistosivistyksen saanut, mutta hän ei pysynyt missään virassa pitkään, koska joi ajoittain herkeämättä. Kolme kuukautta sitten joku kreivitär, joka auttoi hänen vaimoansa, toimitti hänelle tämän paikan, ja tähän päivään asti hän yhä olikin siinä pysynyt, suureksi iloksensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät