Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Sun kauneutes mun hempeäks on tehnyt Ja miehen tarmon povestani vienyt. BENVOLIO. Oi, Romeo! Mercutio on kuollut! Ylevä henkens' ylös pilviin nousi, Ja liian varhain halvaks katsoi maan. ROMEO. Tuo yksi turma muita mukanaan: Viel' uutta tulee; tää ol' alku vaan. BENVOLIO. Tuoss' on hän taas, se raivopäinen Tybalt. ROMEO. Elossako? ja voiton-riemukkaana? Ja surmattuna on Mercutio!
Ken äkist' aikoo suuren liekin saada, Hän heikost' oljest' alkaa. Mitä roskaa Ja romua on Rooma, että sitä Voi halvaks viriks käyttää, joka loiston Lois tuohon Caesar-riepuun. Mutta voi! Mihinkä minut saatoit? Kenties puhun Nyt nöyrän orjan kuullen; silloin varmaan Tilille käydä saan. Vaan, mull' on miekka, Ja vaarat ne on joutavia mulle.
Kirota ma tahdon rauhan, joka kaupin pussiin kultaa kasaa, mutta tuhkaa, multaa kylvää miesten sydämihin. Riemun unohdin ja vihan, silmä, mieli kuivui ihan. Pitkän rauhan ikävihin unohdin ma aikain mennen kuinka isä lempii lastaan, rakkaat nimet, jotka ennen kuiskin korvahasi illoin kirkas tapparani silloin kiilsi katsettani vastaan. Halvaks arvioin ma sylin, jost' en maksa vaaran hintaa.
Niin, silmäni jos itseeni ma käännän, Niin huomaan itsenikin petturiksi, Kun mielin myöntyvin ma annoin riistää Kuninkaan ruumiilta sen koristukset, Tein halvaks loiston, orjaks kuninkuuden Ja majesteetin alamaiseksi Ja talonpojaks itse valtakunnan. NORTHUMBERLAND. Mun herrani
ANTONIO. Yksi sana vielä! Tuon nuorukaisen, jonka tässä näette, Puoleksi surman kidasta ma kiskoin Ja lemmen pyhyydellä häntä vaalin; Ja tuota kuvaa, joka ihaninta Lupaavan näytti, minä jumaloitsin. 1:NEN OIKEUDENPALVELIJA. Se meit' ei koske. Aika joutuu. Matkaan! ANTONIO. Mut voi, kuin halvaks muuttui jumalani! Häväisit hyvän muotosi, Sebastian.
Miks kauniist' ei hän heitä puhutellut, Sen vietävä? SICINIUS. Miss' on se kyy, jok' aikoo Hävittää Rooman asukkaat ja itse Kaikk' kaikess' olla? MENENIUS. Arvoisat tribuunit, SICINIUS. Tarpeijin töyrält' alas säälimättä Hän syöstäköön! Ei huolinut hän laista, Siis tutkimatta laki hänet jättää Nyt rahvaan koviin kouriin, joita katsoi Niin halvaks hän.
Mut kokemus se näyttää, että nöyryys On nuoren vallanhimon tikapuina: Päin niitä kapuajan kasvot kääntyy, Mut korkeimman kun huipun saavuttaa hän, Hän selän niille kääntää, pilviin tähtää, Ja halvaks aliportaat katsoo, jotka Hänt' ylös johti. Niin myös Caesar saattaa Ei, estää täytyy tuo!
BRUTUS. Samoin sinä, Lucilius; telttaan älä ketään päästä, Ennenkuin päättynyt on haastelumme. Ovelle vahdiks Lucius ja Titiniua. Kolmas kohtaus. Bruton teltassa. CASSIUS. Minulle väärin teit, se näkyy tästä: Sa Lucius Pellaa herjasit ja haukuit, Kun Sardeelaisilta hän lahjoj' otti. Se kirje, jossa häntä puolustin ma, Kun tunsin miehen, halvaks katsottiin.
Pois turhan heitänkin mä ryntäilyn, Mun valtaa toivottomuus epäilyn. Mut sentään: ihanteist' jos epäilen, Niin halvaks orjaks maadun ainehen! Ja sen mä tein. Näin uudet aatteet nuo Vain unelmoiksi, joita nuoruus tuo, Näin tuhannet, ett' ennen mua on Tuon saman kärsineet jo tappion. Näin mieli sotainen saa painoksiin Mä jouduin tilaan niinkuin tainnoksiin.
LEAR. Vaiti, konna! Noin halvaks luonto sortuu ainoastaan Tytärten kiittämättömien kautta. Tapaako tuo, ett' ulos-syöstyt isät Noin vähän omaa lihaans' armahtavat?
Päivän Sana
Muut Etsivät