United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niemelässä olimme myöskin olleet kaksi yötä ja kokonaisen päivän. Sillä emäntä käski. Kun olimme kotiin tultuamme vähän aikaa pirtissä lämmitelleet, sanoi Mataran muori: »Miltäs tuntui vieraan ovelle kolkuttaminen? Oliko lystiä?» Miina ja minä olimme vaiti. Emme ymmärtäneet vastata. »No, jokos Miinalta kieli kuivui! Ei siltä muutoin vastausta puutu», sanoi hän. »Minua nukuttaa», sanoi Miina.
Heti pimeän tullessa olivat Pariisin hehkuvat, olemassa olon taistelusta kuumentuneet kadut ainoastaan kivinen maa, poltettu maaperä, jossa kylvö kuivui, kun se ensin oli kylvetty umpimähkään ja vihasta satoon. Vapaaehtoista hedelmättömyyttä saarnattiin kaikkialla riemuitsevalla julkeudella.
Missä joku kosteus näkyi tai jäätä oli yön kuluessa syntynyt, se laitettiin pois ja tuo lämmin ilma-torvi siirrettiin sille kohdalle, kunnes kosteus kuivui. Enintä vastusta antoivat makuu-siat, jotka olivat lähinnä laivan kylkiä, missä melkein aina kokoontui kosteutta ja jäätä.
Mökkiin kärkit saatuansa pani Elsa kohta tulelle padan, jonka hän oli täyttänyt vedellä ja kärkeillä. Niistä hän nyt keitti lientä, siksi kunnes vesi noin puoleksi kuivui. Kun vesi sitten oli jähtynyt, antoi hän sairaan juoda sitä, ja Heleena tunsi kohta sen jälkeen, että yskä oli menettänyt hyvän osan voimastansa. "Hyvää se tuntuu tekevänkin", sanoi Heleena. Elsan silmät kiilsivät ilosta.
He söivät petäjäleipää molemmat, he hyppelivät yksissä; he rakastivat toisiansa. Nyt oli poika leikkikumppanitta. Se oli ensimäinen seuraus. Joulun edellä kuoli anoppi. Sekin oli hallan seuraus. Petäjä ei häntä enää elättänyt. Hän kuivui kuin kaadettu puu; väsyi väsymistään, kunnes hänen ruumiinsa voimat loppuivat. Jaakko, Eeva, pikku Jaakko ja Kaisa olivat vaalean keltaiset.
Nyt seurasi pukeutuminen uusiin vaatteisiin. Ennenkuin se sentään sai tapahtua, pesi äiti vielä silmäni ja kampasi pääni. Oli itku herahtaa meiltä molemmilta, kun äiti sanoi: »Nyt se taitaa viimeisen kerran kammata». Vaan kyynel kuivui ainakin minulta lähteisiinsä, kun alkoi pukeutuminen.
Silloin sitä liijoin päivä poltti, Kuivui, raukka, kesken kasvuansa. Talon metsässä kuin koivu kasvoi, Noudimme sen silloin isän kanssa Säännön mukaan kotiin polttopuuksi.
Siinä nukkuu hän vaikka kuinka kauan, niin kauan, että nälkään kuolee, ja kun isä ja äiti tulevat hakemaan, niin hän on kuollut ja saavat sitten itkeä ja Jannekin saa merellä itkeä... Ja Liisa itse purkautui itkemään, itki kauan sydämensä pohjasta, kunnes kuivui kyynelten lähteet. Vaan sitten tuntui hyvälle ja oli hauska olla.
Tästä herjauksesta kävi lähde niin hävyn-alaiseksi, ett'ei enää ollenkaan silmiänsä näyttänyt, vaan asui aina maan alla. Mutta seurauksena tästä oli, että pian koko joki kuivui, se kun sai alkunsa lähteen silmästä. Niinpä joki nyt liian myöhään havaitsi, että oli aivan omaksi turmioksensa lähdettä soimannut. "Ylpeys käy lankeemuksen edellä." Joki.
Sulattava kyynel kuivui lähteeseensä. Rintaa ahdistava tunne vain kasvoi kasvamistaan kuin vuoreksi, joka painollaan oli tukahduttaa. Elina! Se ajatus heräsi viimein kuin välähdys. Hän nousi, siisti huolellisesti pukuaan, haki päällysvaatteensa ja lähti. Mutta kadulle päästyään hän alkoi epäröidä. Ei ollut niinkään hauskaa lähteä vieraisiin tapaamaan talon palvelijaa.