Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Jaloissa olivat ihka uudet kalossit, ja luultavasti sentähden hän ei niitä päästänytkään pois jaloistaan. »Onko se herra, joka kutsutan Kaarpo Jeskeleinen?» kysyi hän minulta. Tuo kysymys kyllä oli siksi huonoa kieltä, etten suinkaan olisi ollut velvoitettu mitään vastaamaan. Mutta me suomalaiset olemme kiitolliset, jos herrasväki osaa kieltämme edes rääkätä.
Hän ei enää päästänytkään kättä irti, ja kainosti katsoen alas sanoi tyttö: "Minä, minä oon, minä olen hautonut tämän kanan povessani; hautojakana säikäytettiin pois, se juoksi tiehensä ja jätti munat silleen, mutta minä kun yhtä munaa katselin kynttilää vasten, niin näin että siinä on pikkarainen pää, ja silloin minä sen otin omakseni... Te ette saa mua nauraa, mutta kun poikanen sitten tuli ulos munasta, niin minä ilosta en voinut itseäni hillitä; minä sille tein pienen höyhentilasen, purin sille leipää, syötin sitä, ja toisena päivänä se jo juoksenteli pöydällä.
Mutta hän oli tullut tekemisiin kiusanhengen kanssa, joka ei niin hevillä päästänytkään häntä käsistään. Missä viskaali Spolin oli viime yönä kello 1:n ja 2:n välillä? kysäisi Ester nokkelasti, ja hänen ruskeat silmänsä vilkkuivat niin oudosti, että hämmästynyt oikeudenpalvelija seisoi hetkisen aikaa tyrmistyneenä ja äänetönnä.
MATLENA. Vaan paleltuvathan ne, kun tulee talvipakkaset ja tuiskut. TOPRA-HEIKKI. »Pidän, pidän, pidän!» Ei, minä en osaa sanoa sitä niin suloisesti kuin Matlena. En vaikka. »Pidän, pidän, pidän !» MATLENA. Varsinko sinä tahallasi teet kiusaa, Topra? Tuon kun olisin arvannut, niin TOPRA-HEIKKI. Mitä niin ? MATLENA. Niin en sitä sanaa olisi suustani päästänytkään.
Ja ikäänkuin katuen äskeistä käytöstään, hän ei enää päästänytkään Mustia yksin vedenvaraan, vaan toisella kädellä häntä tukevasti kannattaen veteli toisella heidät kumpaisetkin suoraan kohti kotirantaa. Apu saattoikin olla tarpeellinen, sillä Mustin sydän läpätti vielä äskeisestä säikähdyksestä aivan haljetakseen. No, hei Musti! Nyt sitä mennään oikein höyryn voimalla.
»Vaan Maijupa tarttui minun käteeni, eikä päästänytkään. Ja minun piti istua hänen kuolinhetkenäänkin hänen vieressään, ja vielä viimeisiksi sanoikseen hän oli hokenut että Olavista tulee suuri ja vahva mies.» Nuori mies vaipui mietteisiinsä . »Ja nyt sinä jo olet suuri ja vahva...?» sanoi iltahämy, ikäänkuin viekotellakseen häntä jatkamaan. »Niin, miksei minun sisareni saanut elää?
Senvuoksi minä vanha kiivas hupsu, kun Heikki myöhään Valentinin päivän iltana tuli tänne, en päästänytkään häntä sisään, vaan käskin hänen mennä takaisin kotiinsa sen kumppalin luo, jonka hän sinne oli jättänyt. En ole tavannut häntä sen jälkeen, ja olen ruvennut ajattelemaan, että kenties olin kovin hätäinen. Katri on ainoa lapseni, ja ennen soisin häntä haudan kuin irstailijan omaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät