Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Pitkän juhlaseurueen jälkeen nähtiin ne triumfivaunut, joita Augustus kerta oli käyttänyt. Niissä Nero istui, ja hänen vieressään Diodoros, soittoniekka. Kukkia sirotettiin kaduille keisarin eteen.
Harvoin joku soittoniekka tai muu vapaiden taiteiden rakastaja sinne eksyi, ja jos se joskus tapahtui, niin sitä päälliseksi ei juuri mielellään nähnyt kartanon-omistaja, joka nuoruudessaan oli saanut sen verran kasvatusta, että hän mielellään luopui tuonkaltaisesta taidenautinnosta.
Minun raamatussani seisoo että Jesus kävi häissä ja antoi hääväelle viiniä, kun se oli juonut loppuun sen, mikä sillä oli ollut, ja seisoo sekin että Taavetti tanssi ja oli soittoniekka myös. Ja Martti Lutherus harrasti kovasti soittoa ja samaten moni muu, joka on voinut olla aivan yhtä hyvä kristitty, kuin kukaan täällä.
Liila oli tässä hiljakkoin minun kanssani kaupungissa. Siellä oli eräs mies, joka kulki ympäri kaupunkia soittamassa. Liilankin rupesi tekemään mieli koettaa. Me kuljimme hänen perässään pitkin kaupunkia ja wihdoin maksoin minä wähän soittoniekalle, ja hän antoi Liilankin koettaa; jumala auta wannonkin minä sen Liila soitti yhtä hywästi kuin itse soittoniekka.
NARRI. Jos teillä on soittoa, jota ei voi kuulla, niin antakaa soida; sillä soittoa kuulla, niinkuin sanotaan, ei kenraali suuresti huoli. 1 SOITTONIEKKA. Semmoista meillä ei ole. NARRI. No, pillit pussiin siis, ja tiehenne! Menkää; ilmaan haihtukaa! Pois! CASSIO. Kuuleppas, kelpo ystäväni! NARRI. En, en kuule kelpo ystäväänne; teitä kuulen. CASSIO. Säästä sukkeluutesi.
1 SOITTONIEKKA. Ovat, mitenkäs. NARRI. Ovat siis puhalluksissa. 1 SOITTONIEKKA. Puhalluksissa? NARRI. Niin, niitä on soittimia, jotka ovat puhalluksissa joskus. Mutta, tuossa on palkkanne, hyvät herrat; kenraali on niin soittoonne ihastunut, että, ystävyyden nimessä, toivoo, ett'ette enää sillä melua herätä. 1 SOITTONIEKKA. Hyvä, hyvä; kyllä ollaan vaiti.
Useoita seisoi kauppapuotien ovillakin tahi istuivat yläkerroksissa olevain huoneiden ikkunoissa. Ruohokentällä, vähän matkaa puusta, mutta kuitenkin sen varjossa, seisoi soittoniekka, ja hänessä Kenelm tunsi sen vaeltajan, jonka puheen johdosta hän oli lähtenyt tälle matkalle, joka nyt jo oli saattanut hänen niin tukalaan tilaan.
Tahdin kiihtyessä hän näytti istuvan kuin tulisilla hiilillä, ja paljon ennen kuin kappale oli lopussa, oli jo viimeinenkin vihan väre hänen kasvoiltaan haihtunut ja hän näytti olevan kokonaan soiton hurmaama. »Robin Oig», lausui hän kappaleen loputtua, »te olette suuri soittoniekka. Minä en ole kelvollinen soittamaan edes samassa kuningaskunnassakaan kuin te. Voi minua!
Toiset ovat olleet taitavia puunleikkaajia. Heidän suvustaan syntyy niin viimein kuvanveistäjä. Toiset ovat soittoniekka-sukuja, ja niin edeskäsin. Se, josta tässä tahdon puhua, oli tällaista soittaja-sukua, ja hänen nimensä oli Torger. Hänen isänsä nimi oli Jon, ja hän oli paras soittoniekka koko siinä kyläkunnassa; mutta hän ei koskaan käynyt kyläkunta-rajan ulkopuolella viuluineen.
Vapaana kaikista, kirkkaan taivaan alla, sai pitää minkälaista elämää hyvänsä, vieläpä laulaakin, jos niin tahtoi. Niinpä kokousivat he kerrankin eräänä pyhä-iltana Syrjälän takapuolella olevalle kentälle viettämään iltaansa iloisesti. Olivatpa vielä hankkineet Patalan Pekan pelimannikseen, joka olikin ainoa soittoniekka Perukalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät