United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun minä silloin, kun olin lyönyt vallesmannia, palasin päissäni kotiin ja uuvuin tiepuoleen, hän otti ohi ajaessaan minut rekeensä ja vei kotiinsa yöksi ja hoiti maata eikä vähimmälläkään tavalla osoittanut mitään halveksimista. Muistatko, kun me otaksuimme, että hän se nyt meitä oikein ilkkuu ja meidän vahingostamme riemuitsee. Oikeastaan se sen juhannussaarna sittenkin oli sangen paikallaan.
Sitä jo koulussa, sitä yliopistossa ei ne muuta kuin varoittaa ja viisastelee. »Otollinen hetki!» Odota sinä heidän otollisia hetkiään... Irti raamattu kahleistaan! Pois perustuslait piilostaan! Uh, minäkin menen kotiin. Minä en voi enää nähdä sitä ruununvoutia ja vallesmannia. Tulkaa muutkin! Me tiedämme, mitä tahdomme, ja me teemme, mitä tahdomme.
Hellmanni ei osannut muuta kuin änkyttää: »hyvä päivä ... terve! päivä ... hm ... tuota ... ei tuota ... hm ... hm!» ja kun oli päässyt enimmistä erilleen, pyysi hän vallesmannia kanssansa syrjähuoneeseen. Joko minun nyt kohta pitää...? Kyllä, kunhan booli valmistuu... Tuleeko booli...? Totta kai! kuinkas muuten? Niin, niin... Käy sinä saliin, niin minä menen kiirehtimään boolia...
Kun isäntä Matti sai kuulla, että maantielle oli tuntematoin eukko kuollut, niin lähetti hän toisen rengin vallesmannia ja toisen lääkäriä hakemaan. Postimiestäkään hän ei päästänyt pois. Kuollut haettiin Korpelaan ja pian saapuivat lääkäri ja vallesmannikin tutkimaan äkillisen kuoleman syitä.
Hän tiesi senkin, että vallesmanni Kaksinainen haluaa päästä valtiopäiville ja sitä tietä senaattiin. Senaattori-setänsä kautta voisi se paljon vaikuttaa, ja kuka tietää, mitä tietä Herra meille milloinkin avun lähettää. Omituista! Sillä siinä surussa ja murheessa, heräsi hänessä näet halu auttaa vallesmannia sen vaaliasiassa, auttaa kuten lähimäistä.
Ukko kirosi ja uhkasi vallesmannia oikeudenkäynnillä, mutta sopi asian kun vallesmanni suostui maksamaan lääkkeet ja lääkärin palkan ja lisäksi sata markkaa kipurahoja. Mutta pelastumisensa kunniaksi laittoi Pudde isot pidot.
Velallisia ja muita joukkoja oli kokoontunut nimismiehen kanssa Ahoniemeen toimittamaan ensimmäistä isompaa huutokauppaa. Malinen oli pakahtua vihasta. Mitä asiata vallesmannilla on tässä? kysyi hän äkäisesti. Huutokaupan pitoon minua on vaadittu, ilmoitti nimismies maltillisesti. Vaan minä en ole vallesmannia tänne kutsunut.
Hra vallesmannia vaivasi levottomuus, kuin haukkaa kanain lähistössä: hän seurasi edesmenneitten jälkiä. Hra komisariusta alkoi yskittää: hän nousi ja hänen tyttärensä seurasivat häntä. Aatami pysähtyi, kuumeni ja punastui, vaan eihän sopinut lopettaa luentoa kesken. Silloin näki hän suorastaan salin ovesta kammariin, kuinka siellä hra sihtieri silitteli pukkiolutta.
KALLE. Minun rasvanahkasaappaani ne vaan. Ole nyt hiljaa kuin hiiri. Pian minä sinut pelastan. No, tämäpä nyt vasta helkkarin moinen sattuma! Herra vallesmanni on niin hyvä ja astuu sisään. Niinkö? PUMMI. Luulin kuulleeni ääniä täältä. Mutta en minä ketään näe. KALLE. Minä täällä vain itsekseni puhuin, kun järjestin täällä herra vallesmannia varten. Olkaa hyvä ja istukaa, olkaa hyvä ja istukaa!
Herastuomarin suurin ylpeys oli ollut "sinutella" vallesmannia; oli niin mainion mukavata sanoa muiden lautamiesten kuullen: kuule Niilo, tule meille Niilo, joko sinä joudut Niilo? Sillä ajalla oli Niilo Löngrén osannut tulevalta apeltaan keinotella muutamia tuhansia markkoja omaan taskuunsa, hän kun muka tahtoi päästä kaikin mokomin veloistansa ennen oman perheen perustamista.