Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Kaksi tuntia jälkeenpäin liikkui Nurmeksen maantiellä suurehko miesjoukko verkalleen eteenpäin. Eturivissä astuivat Sormuinen, Karjalainen, Turuinen, Ikonen ja Nyyrinen, ja moni muu koetti aina tuolloin tällöin tunkeutua eturiviin muka jotakin kysymään, mutta oikeastaan ikäänkuin arvoansa lisätäkseen.
Ja kun tanssi oli lopussa ja hän vei minut paikoilleni ja kumarsi kömpelösti, kuiskasin minä hänelle kainostellen: "Herra Ikonen! Saanko minä pyytää teidät täksi illaksi kaikkiin naisten tansseihin ensimäiseks?" Odotin myöntävää vastausta.
Minä luulen myös, että Nevalaisen Juhana on tehnyt parastaan tukkiakseen häneltä suun. Mutta nyt, kun ollaan näin miehissä koolla, voitaisiin käydä tuolla Pekan mökissä ja pakoittaa hänet tunnustamaan." "Vaan jos Hovilassa myönnetään, että Pekka on kirjeen tuonut, niin ei Pekan kielto mitään merkitse", virkkoi Karjalainen. "Hovilassa ei ollut tuojaa tunnettu, siinäpä se ässä on", lausui Ikonen.
Aikomuksena on, jos hän vähin voimin tulee, ajaa hänet takaisin tai ottaa hänet vangiksi. Siitäkös ilo syntyisi, jos majuri tuotaisiin tänne tuomiolle! Mutta ainakin saamme ennakolta kuulla, tuleeko hän ja milloin. Minä varoitin Ikosta, että ennenkun hän ryhtyy vastarintaa tekemään, on lähetettävä tänne sana, kun majuri on näkyvissä, ja Ikonen kyllä muistaa sen tehdä.
Ikonen oli kaivanut piipun taskustansa ja selvitteli sitä, puhaltamalla varteen niin voimakkaasti että posket pullistuivat punaiseksi ja näyttivät halkeamaisillansa olevan. Hän selitteli vielä: "Arvelin ostaa uuden piipun varren, mutta se Kotilaisen pahennus olisi nylkenyt kolmatta markkaa korttelin pituisesta lankivarresta, niin päätin tuhertaa vielä tällä vanhalla." Nyt oli minun mittani täysi.
Lukkari kumarteli ja pyysi: "Ollaanpas ... ollaanpas ... ollaanpas nyt ensin hyvä ja astutaan tänne peremmäksi... Täällä on jo tätä rouvasväkeä... Ja nuori herra Ikonen kanssa. Astutaanpas tänne talon karsinapuolelle!" Nyt seurasi ovella pitkä kumartelu: "Olkaa hyvä!" kumarsi lukkari. "Olkaa ... olkaa hyvä!" kumarrella nyökytti ukko Ikonen.
Ikonen silloin huomautti: "Kysyisittepäs tältä meidän Petteriltä, se tietäisi selittää... Sillä oli lyseossa ollessaan laulussa hyvä numero... Petteri!... Tuleppas selitä tämä asia!" huusi hän lopuksi Petterille. Tämä erosi nyt Ellistä ja kysyi: "Mikä?"
Menin hänen ohitsensa toivossa, että hän tarttuisi matkaani ja ollakseni siitä varma kysäsin iloisella, kiehtovalla äänellä: "Eikö teillä ole kylmä, herra Ikonen?" "Kuinka niin", hymyili hän entiseen tapaansa ja lyöttäytyi matkaani. Olin nyt onnellinen, tekeydyin viattomaksi ja astua sipsuttelin hyvin tepsuttelemalla. Ja Petterikin tunsi nyt lämpenevänsä, ujosteli, eikä löytänyt puheen aihetta.
Isä oli ottanut peilin, tarkasteli suutansa kita auki, koristi sitte kurkkuansa kolme toinen toistaan kovempaa kertaa, kävi sylkäsemässä ja kielsi sitten: "Se on niin siivoton ukko, koko se Ikonen." Minä hermostuin siitä ja äsähdin: "Mitä te, isä, tuolla tavalla ihmisistä puhutte!" "Tuo kurkku pakana, kun ei selviä!" koristeli isä taas.
"No ... olkoot vain!" äänsin taas nenäkkäänä, puistellen hamettani. Mutta samassa kuului rappusilla tulijan ääni: "Ai!... Se on herra Ikonen!...
Päivän Sana
Muut Etsivät