United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toinen näistä oli se sama savolainen Anna, jonka Henrik oli nähnyt kauppaneuvoksella ja jonka Hanna hänen mieliksensä oli jälleen hakenut esille ja ottanut omaan palvelukseensa. Ehei, onpa teillä täällä laitoksia ja mimmoiset vaasit! ylisteli Henrik, ja palvelijat tulivat ja unohtuivat hänen kanssaan pöytää ihailemaan. Samassa Hanna tuli punaisena kiireissään kyökistä.
Paroonilla oli paljon maita ja alueita ja alustalaisia, ja kauppaneuvoksella oli sekä sahoja että muita tehtaita ja paljon, paljon rahoja pankissa. Esi-isät olivat kummankin kuulut, jotka olivat maansa merkkimiehiä olleet: von Pflychtit sotilaina ja valtiomiehinä ja Haarfootenit monessa polvessa kauppiaina ja teollisuuden harjoittajina, jotka olivat rikastuneet puista ja tervasta.
KAUPPANEUVOS. Mutta morsiamensa hän ei lupaa näitä myydä alle viidentoista! Hmm! Hmm! HILLERI. Ajan henki. KAUPPANEUVOS. Nero! HILLERI. Kauppaneuvoksella on tarkka silmä. KAUPPANEUVOS. Ei hätää! Minä nyt tiedän mihin se mies pannaan. Minnekähän hän on mennyt? Herra runoilija! Joko jalopeura on poissa? HILLERI. Poissa on jalopeura, ja nyt täällä on runoilijalle ostaja.
Työ oli pudonnut hänen helmaansa, hän jäi katselemaan heitä siellä, missä he istuivat rauhallisessa mukavuudessa, mitään aavistamatta siitä vihasta, mikä heitä kohtaan uhkui. Kauppaneuvoksella oli sanomalehti kädessä, hän oli muhkea mies, varman ja hallitsevan näköinen. Rouva, pyöreä ja hyvänvoipa hänkin, virkkaili, mutta Aililla ei ollut muuta tointa kuin nauttia onnestaan ja olla viehättävä.