Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Vastoin lautakuntaa, joka olisi tahtonut omantuntonsa mukaan vapauttaa, tuomitsit sinä lain puustavin turvissa sen mukaan, mitä tiesit korkeain asianomaisten sinulta odottavan heidän mieliksensä. Vielä kerran: oh, huut! Elä luule, että minuun tuolla imponeeraat. Elä yhtään rypistele kulmiasi eläkä koeta vetää otsaasi juhlalliseksi silmäsi epävarma pohja sanoo minulle, ettei omatuntosi ole puhdas.
Välistä taasen kohosi hän hirmuisen pitkäksi mieheksi, ulettui päänsä aina pilvien rajalle. Sieltä huusi hän minulle: »näetkös minun päätäni?» Minä, haastellen aina hänen mieliksensä, ihmettelin pituuttansa suuresti ja sanoin, että silmäni tuskin eroitti hänen haarojansakaan. Silloin veti hän suunsa suureen, riemulliseen nauruun ja katseli minua tarkasti.
Lapsijoukko jutun tään Mieliksensä kuuli, Mölli-Mikko yksinään Todeksi sen luuli, Päätti: kerran teen mä työn, Vesikaaren poikki lyön! Tuli sade; päivä kun Painoi pisaroihin, Mikko kaaren kaivatun Ilmestyvän noihin
Vuorella huoneitten takana jyskii ja jyrisee: vihuri on vihoissaan siitä, että siltä on riistetty metsä, jossa se mieliksensä saisi vinkua, ja sen siaan se nyt purkaa vihaansa pihan kastanjapuihin ja petäjiin, jotka rytisten ja ratisten notkistuvat sinne tänne.
Otti ongen taskustansa, väkärauan väskystänsä, tuonp' on tunki tuoppihinsa, alkoi onkia olutta: maot puuttui onkehensa, väkähänsä kyyt vihaiset. Sa'an nosti sammakoita, tuhat mustia matoja, loi ne maahan maan hyviksi, kaikki laski lattialle; veti veitsensä terävän, tuon on tuiman tuppirauan, sillä silpoi päät maoilta, katkoi kaulat käärmehiltä joi oluen onneksensa, me'en mustan mieliksensä.
niin tein nyt minä sanoin ynnä liikkein tuon kankaan tullakseni tuntemahan, joss' ei hän sukkulaa viel' lyönyt loppuun. »Elämä pyhä, ansiot myös suuret», hän lausui, »nostanehet naisen ovat, min mukaan päällä maan on huntu, puku, ett' yljän luona, joka ottaa valat, jotk' antaa rakkaus hänen mieliksensä, ois kuoloon saakka valvonta ja uni.
Toinen näistä oli se sama savolainen Anna, jonka Henrik oli nähnyt kauppaneuvoksella ja jonka Hanna hänen mieliksensä oli jälleen hakenut esille ja ottanut omaan palvelukseensa. Ehei, onpa teillä täällä laitoksia ja mimmoiset vaasit! ylisteli Henrik, ja palvelijat tulivat ja unohtuivat hänen kanssaan pöytää ihailemaan. Samassa Hanna tuli punaisena kiireissään kyökistä.
niin tein nyt minä sanoin ynnä liikkein tuon kankaan tullakseni tuntemahan, joss' ei hän sukkulaa viel' lyönyt loppuun. »Elämä pyhä, ansiot myös suuret», hän lausui, »nostanehet naisen ovat, min mukaan päällä maan on huntu, puku, ett' yljän luona, joka ottaa valat, jotk' antaa rakkaus hänen mieliksensä, ois kuoloon saakka valvonta ja uni.
Päivän Sana
Muut Etsivät