United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Herrat läksivät pois ja kuningas laskeutui polvillensa rukoilemaan. Silloin näki Leubelfing, sydän hurjasti sykkivänä, miten Lauenburgin herttua riensi kuninkaan luo. Halvan ratsumiehen pukimissa lähestyi hän hyvin matelevaisen-nöyränä kuningasta ja ojensi rukoilevasti kätensä häntä kohti, hänen noustessaan hitaasti ylös.
Vihdoin kuningas kysäsi: "Missä olit tänään puolenpäivän aikana, Leubelfing? Minä kutsuin sinua, ja sinä olit poissa." Paashi vastasi, niinkuin totta olikin, että hän, tuntien aamullisten, mieltä häiritseväin tapausten jälkeen tarvitsevansa vähän raitista ilmaa, oli noussut ratsunsa selkään ja lennättänyt Wallensteinin leiriä kohti, melkein sen kanuunain kantamuksen päähän asti.
Silloin Leubelfing vasemmalla kädellään kovasti tarttui Korinnan käsivarteen, painoi hänet polvilleen ja ojensi nopeasti siepatun pistoolinsa piipun kohti Korinnan pikku pään ohimoa. "Ammu vaan!" huusi Korinna melkein mielipuolen tavalla, "tulkoon loppu sekä ilosta että kurjuudesta!" Kumminkin kartteli hän mitä notkeimmilla ja pelkääväisimmillä pään liikkeillä murha-aseen suuta.
Nyt asetti Leubelfing kylmän pistoolinsuun ihan hänen otsallensa ja sanoi kalman-kalpeana, vaan tyynenä: "Kuningas ei sitä lainkaan tiedä, ei kuolemakseni." Epäileväinen hymy vaan oli vastausta.
Vihdoin pääsivät isä ja poika selville. Pojan oli asetettava kauppahuoneen haaraosasto vaaliruhtinaskuntaan Saksiin, juuri kukoistukseensa kohoavaan Leipzigiin; ei kumminkaan katsottu soveliaaksi hänen pitää ylhäistä Leubelfing-nimeä, joka nyt oli mennyttä kalua, vaan oli hänen ottaminen halpa "Laubsinger"-nimi, vähäksi aikaa vaan, kunnes nykyinen August Leubelfing kuninkaansa sivulla jossakin tappelussa putoaisi ratsunsa seljästä surman suuhun, jota ei suinkaan tarvinnut pitkältä odottaa niin isä ja poika mietiskelivät.
Leubelfing, ollen varma siitä, ett'ei ikänänsä ollut nähnyt noita kylmäkiskoisia ja käskeväisiä liikkeitä, vastasi ujostelematta: "Minä olen kuninkaan paashi, Leubelfing Nyrnbergistä, teidän armonne." "Taideteoksistaan tuttu kaupunki", virkkoi vieras välinpitämättömästi. "Tehkää hyvin, nuori herra, koettakaa tätä kinnasta se on vasemman käden.
Viidentoista vanhana meni ruotsalaisten joukkoon, seitsentoista-vuotiaana nai rumpujen pärinässä viidentoista vanhan tytön ja yhdeksäntoista ijässä menetti eräässä tappelukahakassa henkensä!" "Tarkemmin puhuen", sanoi tyttö, "hän kaatui puolustaessaan äitini kunniaa " "Etkö tiedä mitään neuvoa, Guste?" kysyi kiihkeästi nuori Leubelfing. "Sinä tunnet leirit, sodat ja sotatavat.
Kun nimettömäksi jäänyt ja uudelleen ristitty poika pitkän neuvottelun jälkeen nousi ylös ja sattui katsahtamaan peiliin, oli hänen peljästyneen ja murheellisen muotonsa verhona vieläkin päähine, jonka ruotsalainen vekkuli oli siihen sovittanut. "Kuulehan, paashi Leubelfing! Minulla on vähä neuvoja sinulle.
"Viisi minä huolin ompeluksista ja napeista, majesteetti", vastasi Leubelfing tyytymättömästi, vaan punastuen sekä niin kujeellisen-näköisenä ja niin miellyttävän-sydämmellisellä äänellä, ett'ei kuningatar siitä suinkaan pahastunut, vaan päinvastoin vertaisesti nauraen nipisti paashia poskesta.
Vanhus kyllä käsitti asian ja teki sitte lakkaamatta ivaa serkku Leubelfingistä. Kesän lopulta aina elonkorjuun loppuun ja siihen kylmään aamuun asti, jona ensimäiset ohuet lumihöytyvät tanssivat teillä, ratsasti paashi Leubelfing risti-isänsä eversti Ake Totin vieressä kaikkialla edestakaisin, niinkuin sodassa sattuu.