Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Kun oikeen todenmukaisesti oli keskusteltu isän kanssa, tuli Iso-Sven tosiaankin siihen päätökseen, että hän suostui ottamaan Elsan poikansa vaimoksi ja että Iso-Sven itse piti menemän puhumaan Yrjön kanssa. Sven esitteli Yrjölle, että saada lähettää Elsaa kaupunkiin, johonkin oppilaitokseen, jossa hän oppisi kaikellaista, kun maisteri Svensonin vaimon täytyisi osata.
Tuo katse sai Esterin sydämen särähtämään; mutta hän ei voinut voittaa Bengtin tahtoa, hän oli mielestään äsken tyhjentänyt viimeisetkin voimansa sitä vastaan ponnistellessaan. Sven pantiin siis vaatesäiliöön, jonka oven Bengt sulki hänen jälkeensä. "Bengt, kuinka olisit voinut!" huudahti Ester nyyhkyttäen. "Lyödä kahdeksanvuotista poikaa olisithan voinut turmella hänet ikipäiviksi!"
"Hänen ikäisenään osasin minä jo hoitaa sekä masuunia että sahaa, ja Sven on kuin tyhmin oppipoika!" "Mutta, Bengt", vastasi Ester ivallisesti, "onhan toki muitakin lahjakkaisuuden tunnusmerkkejä kuin kyky ymmärtää lautatarhan asioita." Bengtin kasvot synkistyivät.
Minä jätän sinut pyhän Katarinan suojaan! SVEN. Mutta se onpi myöhäistä! Tuosta ovesta emme taida mennä ulos; sillä naisten pakoretki tulisi sen kautta ilmi-annetuksi ja tuolta ryntävät jo, niinkuin kuulette, viholliset. Vaan seisokaa tuossa komerossa minun takanani! Minä olen nuori, olen vahva, enkä luulisi itseäni huonoksi kilveksi teille. 1:NEN SOTURI. No Suomalais-ryökäleet!
Sinun apuas ehkä vastakin tarvitsen. EBBA. Onko se siis vakaa päätökses, viimeinen sanas, että minun pitää lähtemän? ANTERO S. On. SVEN. Sen olen sanonut ja sanon nyt uudestaan, että joka hetki olen valmis kuolemaan sinun edestäs! EBBA. Minun täytyy panna sinun rakkautes koetukselle. Sinun pitää vannoman minulle eräs pyhä vala! SVEN. Ehdottomasti sen vannon!
Niin ovat Falkensternit tehneet polvi polvelta, he ovat ennen kaikkia olleet velvollisuuden miehiä toivon, että sinäkin olet sukuusi!" "Tuo maistuu kovasti feodaalijärjestelmältä ja kastilaitokselta ja mehiläiskeolta!" vastasi Sven kiivaasti.
Viime lukukaudella ... syksyllä ... noin marraskuussa ... silloin kohtasitte toisenne..." Sven huudahti ja tuijotti Esteriin milt'ei pelästyneenä. "Mutta, äiti, oletko kaukonäkijä?"
Ja Liina loisti ihastuksesta ja lankesi niin syvälle myötenantavaisuuden-syntiin kuin langeta voi unohtaen, ett'ei pikku lapsille saa antaa mitään, joka ei heille sovellu, sitten katkerasti katuakseen ja pitääkseen pikku esitelmiä kohtuullisuudesta, joista Sven ei suuriakaan välittänyt.
"Tahdon", vastasi Sven selvittämättä itselleen juuri niin erittäin tarkoin, mitä lupasi; sillä tarkkaavainen hän tahtoi mielellään olla ja koulussa ei hän vielä ollut saanut yhtään muistutusta tarkkaamattomuudesta...
"Niin, olet oikeassa, rakas äiti", vastasi Sven liikutettuna, "en tahdo tuomita isää, Jumala minulle anteeksi antakoon, enhän ole tuottanut isälle muuta kuin huolta eikä hän ole sanonut minulle ainoatakaan kovaa sanaa..." Nyt seurasi päiviä, jolloin ahdistettu, raskas tunnelma painosti kotia.
Päivän Sana
Muut Etsivät