Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
"Ei, ei, isä, älä sano!" huusi Sven melkein tuskaisesti. Bengt hillitsi itsensä; hän hämmästyi pojan omituista ilmettä, mutta ei lainkaan sitä käsittänyt. Parin sekunnin kuluttua hän jatkoi hieman lempeämmin: "No, poikani, sinä kuljet ja kuvittelet mielessäsi, että kerran olet lisäävä runoilijain ja romaanikirjailijain lukua, joka maassamme on jo liiankin suuri..."
Ukkosen jyrinä ei kau'emmin häiritse untas... Minä näen, että olet kovin väsynyt. Toinen kohtaus. Antero Suurpää ja Sven Suurpää. ANTEBO S. Sinä olet tänäpänä kahdenkesken puhutellut Ebbaa? SVEN. Olen... ANTBEO S. Oliko hän yhtä pysyväinen entisissä päätöksissänsä kuin tähänkin asti? SVEN. Sanomattakin sen arvannette... ANTEBO S. Hyvä vieraani ja heimolaiseni!
Sven auttoi Esterin ylle, keräsi matkakapineensa ja maksoi velkansa, jonka jälkeen he kiiruhtivat ulos ja tulivat hyvissä ajoin ennättääkseen junaan, joka vajavassa tunnissa vei heidät kotikaupunkiin. Asemalla olivat vaunut ajajoineen sekä yksi palvelijoista vastassa. Bengt oli siis ymmärtänyt Esterin lähteneen Sveniä kohtaamaan, sillä Svenin vuoksi hän ei olisi antanut valjastaa hevosia.
"Se ei ole mahdollista!" huudahti Sven vastahakoisesti. "Vastahan tähän istuimme!" "Kyllä, poikani, se ei ole ainoastaan mahdollista, vaan myös varmaa", vastasi Ester, "kiiruhdahan nyt, ett'emme myöhästy."
"Rakas poikani", vastasi Ester, painaen Svenin pään rintaansa vasten ja suudellen hänen silmiään, niinkuin hänen oli ollut tapana, kun Sven oli pieni, "niin olet sitte taas minun kokonaan, kokonaan!
Pikku Sven laskeutuu reen pohjaan oljille ja pitää ohjasten periä, luullen muka ajavansa. Puotilas Olli koettaa saada Karenia puhelemaan, mutta hänen ajatuksensa ovat toisaalla, niin ett'ei hän vastaa mitään. Mutta Liisa antaa naapurinsa pistää hänen kätensä suureen rukkaseensa ja auttaa välistä häntä soihdun pidossa, kun Jönsin nyrkkiä rupee palelemaan.
Viimein onnistui Esterin saada selkoa totuudesta; Sven oli kerran torilla ollessaan nähnyt setä Prytzin häristävän keppiään muutamille köyhille pienokaisille ja kuullut hänen toruvan heitä, kun he olivat kaataneet hietaa penkille. Sitä ei Sven voinut koskaan unohtaa.
Luotan sinuun, tiedän, ett'et tästä lähtein koskaan tuota minulle muuta kuin vain iloa ... siksi..." hän kumartui Esterin yli ja lisäsi katseella, johon kätkeysi kokonaisen elämän kiitos ja tunnustus: "siksi, että olet hänen poikansa!" Sven seisoi jonkun matkan päässä ja katseli vanhempiaan.
"Mutta sitä ei Sven voi koskaan muistaa, äiti, ne ovat niin kauniit!" vastasi hän ja näytti niin voitonriemuiselta kuin olisi lausunut mitä painavimman todistuksen. "Mutta etkö ymmärrä, Sven, että kun sinä unohdat, niin olet tottelematon äitiä kohtaan", jatkoi Ester kuulusteluaan. "Ky-yllä", vastasi Sven jo hiukan säveämpänä. "Ymmärrätkö, että olet ollut tottelematon?" "Ky-yllä."
Ei hyvä enää viipyä, jokainen häikähtää. Taas paukaus ja jäljelle vain viisi miestä jää. "Kivääri sojoon, taaksepäin!" nyt komennettihin. Sven Dufva yksin hairahtui ja laski painetin. Käännöskin Dufvan taaksepäin ol' erinomainen, peräymään kun käskettiin, hän hyökkäs sillallen ja seisoi siinä jäykkänä, vakaana, vanhoillaan, kaikille valmis neuvomaan paraita temppujaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät