Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
"Hm! hm!" lisäsi hän, "on parasta, että käskemme Thinkan tulla tänne ja ilmoitamme hänelle kirjeen sisällyksen... Eikö niin sinunkin mielestäsi, äiti?" "Ky-yllä!" sanoi äiti hiljaa, käännyttyään ovelle päin; hän ei nyt keksinyt lapsiraukalleen enää mitään neuvoa!
"Millä tavalla olit tottelematon?" "Jäin pihalle, kun jo oli soitettu." "Miksi?" Ei vastausta. "Etkö kuule? Miksi et mennyt sisään, kun oli soitettu?" "En tiedä." "Etkö tiedä, miksi jäit pihalle?" "E-en..." "Siksikö, että sinusta oli hauska leikkiä?" Ei vastausta. "Etkö kuullut kellon soimista?" "Ky-yllä..." "Uhallasiko sinä siis jäit?" Ei vastausta. "Vastaa, Sven, kun isä kysyy!
"Mutta sitä ei Sven voi koskaan muistaa, äiti, ne ovat niin kauniit!" vastasi hän ja näytti niin voitonriemuiselta kuin olisi lausunut mitä painavimman todistuksen. "Mutta etkö ymmärrä, Sven, että kun sinä unohdat, niin olet tottelematon äitiä kohtaan", jatkoi Ester kuulusteluaan. "Ky-yllä", vastasi Sven jo hiukan säveämpänä. "Ymmärrätkö, että olet ollut tottelematon?" "Ky-yllä."
Hän rupesi ahdistelemaan «Louise serkkua» hän oli nimittäin kaukaista sukua laamannille kaikenlaisilla puheilla, joita tahdomme yhdistää nimellä Kummallisia kysymyksiä. «Pidättekö, Louise serkku kalasta, esim. lahnasta?» kysyi tilanomistaja eräänä iltana istahtaessansa Louisen viereen, joka ahkerasti värilangoilla ompeli maisemaa. Katsahtamatta ylös tämä vastasi perin tyynesti: «Ky-yllä!
Ymmärrätkö siis, että sinä olet samanlainen, koska olet ihminen?" Sven rypisti otsaansa ja katseli ihmettelevin silmin eteensä. "Etkö käsitä, että sinäkin olet täynnä syntiä ja heikkoutta, niinkuin nuo suuret jumalanmiehet?" jatkoi Bengt kärsimättömästi. "Ky-yllä, ymmärrän minä pikkusen, aivan pikkusen", vastasi Sven epäröiden.
Mutta meille voit kertoa kaikesta meidän välillämme ei saa olla salaisuuksia, ymmärrätkö? "Ky-yllä..." Bengt oli koko ajan seisonut äänettömänä ja kalpeana. Pikku pojassa oli jotain, joka aivan erikoisella tavalla liikutti häntä. Hän muisti omaa lapsuuttaan hurjine, sydämettömine kepposineen, hän muisti, kuinka hän pilkkasi, kuinka häijy hän oli kivulloista Åke Henning raukkaa kohtaan...
»Ky-yllä luonnollisesti olkaa niin hyvä Jumala paratkoon » Sisään astui se, joka ei koskaan puhunut äidinkieltään, »konsuli», ja toinen, joka konsulin hääpäivästä oli tullut hänen ystäväkseen, diplomaatti Stubb. He antoivat molemmat Holtille kättä. Sitten sanoi Stubb, joka kielellisten vaikeuksien vuoksi johti puhetta: »Saammeko me puhua erittäin teidän kanssanne, Holt?»
Knut antoi sikarin pudota ja pysähtyi. »Kuka se oli?» hän kysyi. »Kornelia Vik.» »Vai niin. Minä en olisi häntä enää tuntenut. Hänestähän on tullut hän on muuttunut.» Holt ei vastannut. He menivät edelleen. »Sinä voit hyvin?» isä kysyi hiukan hämillään. »Ky-yllä.»
Päivän Sana
Muut Etsivät