Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. marraskuuta 2025
Ethelred pakeni Normandiaan, josta hän kyllä palasi jonkun ajan kuluttua, mutta ei voinut karkoittaa muukalaisia. Sven Kaksiparran poika Knut osoitti jo alun pitäin toimikykyä ja hallitusvoimaa, välistä myöskin viekkautta ja julmuutta.
Sven Dufvan isä köyhä ol', viraton kersantti, jo ikämies, kun Kustavin sodassa taisteli; maatilkustansa niukan sai nyt leipäpalasen, ja lasta häll' ol' yhdeksän, ja nuorin niistä Sven.
"Mutta Sven ei voi pitää sedästä", lisäsi Sven varovasti, "Sven voi vain koettaa olla kiltti ja kohtelias poika!" Kun setä Prytz sitten eräänä sunnuntaina tuli heille vieraaksi, asettui Sven kohta hänen viereensä ja tuijotti häneen niin hullunkurisen urhoollisen-alistuvaisena, että Esterin oli vaikea pysyä totisena.
"En", vastasi Sven vilpittömästi, "joskus hyvin, hyvin vähän ... mutta minusta on niin kaunista kuulla saarnaajan saarnaavan!" Myös lukujen suhteen olivat isän vaatimukset pikku poikaansa nähden ankarat ja järkähtämättömät. Bengt otti tarkan selon hänen läksyistään, luki itse hänen kanssaan vaikeimmat eikä koskaan hellittänyt, ennenkuin Sven osasi.
"Jumala sinua siunatkoon, Jumala sinua siunatkoon!" muuta ei Bengt voinut sanoa, kun hän pari kertaa puristi pikku poikaa rintaansa vasten. Hämmästyen ja pelästyen huomasi Sven, että isän silmiin kohosi kyyneleitä. Ne olivat hänelle vielä käsittämättömämmät kuin kaikki muu, sillä hän oli mielestään ollut koko ajan niin tottelevainen ja tarkka kuin suinkin.
"Oi kyllä?" vastasi Sven, tyytyväisenä nyykäyttäen päätään, "jatkahan!"
Nyt oli heillä kolmas salaisuus: satu "Jumalan lahjasta", joka tuli murheellista lohduttamaan, satu laululintusesta, joka viserteli kevätvirsiään keskellä synkintä, pimeintä talvea... Kun Sven oli viisivuotias, alkoi hän itse kyhäillä pieniä laulusia.
Ijäkäs Duuva hämmästyi ja itki syömmestään; Sven selkään otti säkkinsä, menj joukkoon lähimpään. Hän mitan täytti, terve olj, jo kyllä siinäkin, Ja rekryytiksi paikalla tulj joukkoon Dunckerin. Nyt Duuva sotatemppuihin olj opetettava, Se kulki kummanlaisesti, olj hauska katsella, Korpraali huusi, naurahti, ja naurahti ja huus, Vaan sama toimess' leikissä, olj rekryyttinsä uus.
Sven kätki kasvot käsiinsä ja istui pitkän aikaa vaiti.
"Niin, äiti", vastasi Sven ja katsahti jälleen ylös, "se on niin muodotonta, niin himmeää kuin utuinen pastellikuva ja kuitenkin on siinä niin paljon todellisuutta... Katsos, eräs oli saanut omituisen vallan ylitseni vallan niin suuren, kuin vain sinulla on ollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät