Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Vaikka pääsinkin selville rakenteiden yksityisseikoista, ei se kunnioittavaa ihmetystäni vähentänyt. Laskuissaan piti mestarin olla senkin insinöörin, joka uskalsi ohuille rautapatsaille nostaa rautatien suurkaupungin katujen päälle. Oitis innostuin alaani ja rupesin hankkimaan käytännöllistä oppia suurissa tehtaissa.
Tunsin, että heillä oli jotakin, jota minulla ei ollut, ja että se juuri oli tuo »rakkaus isänmaahan». Ja sentähden minä tutkimalla tutkin, mikä tunne se oikeastaan oli sydämmessä, jota he sanoivat isänmaanrakkaudeksi. Sillä mahdotontahan oli, ettei sitä minulla ollut, jos oli kaikilla muilla. Vihdoin pääsinkin sen perille, vaikka ensin hyvin epäilin olinko löytänyt oikean tunteen.
Minuakin kutsuttiin hautajaisiin ja kun olivat tämän talonjoukot niin vanhoja tuttuja emännälleni, pääsinkin sinne. Muistan sen päivän niinkuin eilisen, kun Ala-Anttilan pihaan ensikerran ajoin. Nuori isäntä seisoi tallin ovella ja tuli sieltä minua vastaan. Aurinko paistoi kirkkaasti hänen olkansa takaa minun silmiini, kun hän minua kätteli. »Terveeksi! Ja tervetulemaan!» »Kiitoksia.
Asia oli siis käynyt siksi, että pääsin kuin pääsinkin Tampereen kouluun. Vaikka olikin kevätlukukausi, eikä siis varsinainen vastaanottiaika, pääsin kuitenkin alialkeis-kouluun ensiluokalle. Koulun käynnissä se nyt kului aikani. Suvi- ja joulu-aikoina käväisin Pohjalammillakin. Siellä oli vähän muutostakin tapahtunut.
Mutta toisen kerran oli »Hän» paremmalla päällä. Lähdin uudestaan liikkeelle laaksostani noin kuukauden päästä, varasin tyynen elokuun päivän, ja sen kaikkein tyynimpänä iltana pääsin kuin pääsinkin Ahornin korkeimmalle huipulle. Ihan ilman vaivaa ja vavistusta se ei kuitenkaan tälläkään kertaa käynyt.
Sen konttorin isäntä, jossa aluksi olin työskennellyt, luotti minuun ja antoi apuaan. Näin en tarvinnut suuria käsirahoja, vaikka jo uskalsin isompiinkin panoksiin. Voin sanoa, että onnistui minulla hyvin, ja pääsinkin vähitellen perehtymään pörssisalaisuuksiin. Ette liene ollut milloinkaan liikealalla? kysyi hän äkkiä minulta. Vastasin kieltävästi.
»Jos minä nyt sitten kuitenkin kysyisin niitä kampeloita?» ehdotti tyttö. »Odotahan hiukan, milloin pitäisi olla kala padassa?» »Tunnin päästä viimeistään.» Siinä oli toinen saari vastapäätä, josta melkein aina sai, mutta nyt kuohui salmi vaahtona välillä. Jos minä sentään koettaisin päästä sinne. Ja minä pääsin kuin pääsinkin sinne soutaen vastahankaan, kiskoen itsestäni viimeiset voimani irti.
Jack oli kyllä tyytyväinen uuteen virkaansa, mutta pian huomasin, että joku epäkohta suretti häntä; kun toisten toverien lähdettyä jäin kahden kesken hänen kanssaan, pääsinkin hänen huolensa perille.
Hetken kuluttua palasikin vaimo saappaat mukanaan, minkä jälkeen me rauhallisesti lähdimme soutelemaan jokea ylöspäin. Kaikki ostokseni, paitsi saappaita, lahjoitin Dykerin vaimolle ja lähdin illan tullen pyrkimään takaisin miesteni olinpaikkaan, jonne kahden päivän seikkailujen jälkeen onnellisesti pääsinkin.
Vähällä pääsinkin pakoon, sillä nyt tuli laivoja sekä Jungfrusundista että Hankoniemeltä, niin ettei minulla ollut muuta neuvoa kuin upottaa vene ja seisoa miesteni kanssa vedessä suuhun asti, siksi että laivat olivat ohitse kulkeneet. Venäläiset etsivät ja ajelivat minua monta päivää. 15 p. Elokuuta otin minä lotjan ja kumppalini Eeder toisen, jolla hän läksi Tukholmaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät