United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen olen kuullut pappilan kanamuorilta; hän on nuorena ollessaan ollut hovissa kuningatar Kristiinan kananpoikien kaitsijana. Mitä ne tytöt hupattavat! äsähti muuan punanaamainen kalastajan vaimo, joka oli liittynyt joukkoon kantaen kampeloita kopassaan ja toivoen oikein kuninkaallista maksua tavarastaan.
Takaisin tullessa käytti hän tilaisuutta kokeaksensa koukkujaan ja sai niin paljon lohia, turskia, kampeloita, haukia, simppuja ja ahvenia, että Porissa pidettiin suuret kalamarkkinat ja Tikka sai siimansa maksetuksi. Nyt Tikka meni Anttilan isännän luo ja sanoi hänelle: "hyvää päivää, appivaari! nyt olen ommellut yhteen Suomen ja Ruotsin; antakaa nyt Nilla vaimokseni!"
»Jos minä nyt sitten kuitenkin kysyisin niitä kampeloita?» ehdotti tyttö. »Odotahan hiukan, milloin pitäisi olla kala padassa?» »Tunnin päästä viimeistään.» Siinä oli toinen saari vastapäätä, josta melkein aina sai, mutta nyt kuohui salmi vaahtona välillä. Jos minä sentään koettaisin päästä sinne. Ja minä pääsin kuin pääsinkin sinne soutaen vastahankaan, kiskoen itsestäni viimeiset voimani irti.
Se oli sovittu jo silloin, kun minä puhuin sille ... ilmankos se hymähti sekin niin merkitsevästi. Kuka tietää, mitä asioita niillä jo ennenkin on ollut keskenään. Vai kampeloita kaupalle! Se oli raaka valhe, että ne tähän aikaan olisivat voineet saada kampeloita niin paljon, että niitä olisi kolmen miehen tarvinnut lähteä kaupunkiin viemään.
Kai olisi Söderlingin sumpussa ollut joitakin kampeloita, mutta minun kävi jo silloin kunnialle ottaa kaloja hopeaongella. Koetin ympäri oman saaren maista onkien, mutta ei sieltä lähtenyt mitään tyynen puolelta ja tuulen puolelta oli mahdoton saada edes siimaa ulos. Päivällisaika läheni ja olisi ollut pian pantava pata tulelle.