Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Hän oli kukka hieno Maailman tarhassa, Silmissä loiste vieno Ja ruusut poskilla. Kun keijui kukkamailla Hän kera siskojen, Niin siipiä vain vailla Hän oli, pienoinen. Kuin päivän säde hellä Käy, kukkaa suudellen, Niin taisi myhäellä Hän yksin, kaunoinen. Niin rauhaa kaikkialle Hän tullessansa toi, Surulle haikealle Hän lievitystä loi.
Ajoivat aamulla varahin hämäräisen metsän halki; lauloi puussa Lemmon lintu: "Ontuva on mies Oterma, kaunoinen on mies Katerma, hyv' on syödä Hiiden linnun veljen maksoa veristä." Veli vanhempi kirosi: "Mitä laulat Hiiden lintu!" Sanan saattoi nuorempainen: "Raikui matkamme ratoksi."
Terve, kaunoinen! Sinä väikyt yössä ihana Kuni autuitten unelma: Kulmies taivaat Heljinä kiiltää. Oi, mun lempeni koi, Eron hetkelle riennät! Impi. Ijankaikkisest Erokam! Oi isä armoton! Lapses, joka ainoasi on, Kluostarin yöhön Huomenna suljet. Onpa tahtosi tää Kuni kallio luja! Nuorukainen. Miksi tahtoo hän Kauneutes valkeutta yöks, Luonnon mestartyötä turhaks työks?
Oi sä tyttö, tyttö kaunoinen!
Hän mulle: »Selkämme päin itseänsä miks taivas käänsi, tietää saat; mut ensin: Scias quod ego fui successor Petri. Välillä Chiaverin ja Sestrin joki kaunoinen juoksee, jonka mukaan nimen sukuni saanut on, mi tuost' on ylpee. Kuukauden tunsin paavinviitan taakkaa; jos tahtoo säilyttää sen saastumasta, sen rinnalla muu kaikki on kuin höyhen. Voi mua, myöhään synnin tieltä käännyin!
Riennä! riemu on kuin elonretki, Tää kuin nopsa kevät karkelee. Lemmi, nauti, lieki, kukka sorja, Aina kauniimmaksi varttuen! Ennen syksyä niittömies sun korjaa Kukkahenkes nousee taivaasen. Kaunotar. Kaikk' on oivaa, mitä mielin, Sukkelaa, mit' arvelen; Kaikki kuiskaa mesikielin: "Ootte kaunoinen!" Yksi kiittää silmän tulta, Toinen vartta solakkaa; Enkö saane, peili, sulta Seikkaa tiedustaa?
Ja hän oli näkevinänsä, että kaunoinen lemmitty veti hansikkaat käsistänsä. »No niin,» sanoi hän havahtuen unelmastansa ja allekirjoitti pergamentin. Samassa aukesi ovi ja kuningatar astui sisään.
Tuima on tuuli ja pimeä on taivo, suuri on ulapalla aaltojen raivo. Lahti on tyyni ja selkeä vaan. Kussa mun kotkani kulkeekaan? Joudu jo kotihin ja lentosi heitä! Taikka jo ajeletkin aaltojen teitä, poikani pieni ja hentoinen. Lahti on tyyni ja rauhainen. Heitä jo haukkojen sotakisat kerran! Kustapa löytänet itsesi verran, poikani suuri ja kaunoinen? Lahti on tyyni ja rauhainen.
Kulki täällä kuunos lintu, Kävi kaunoinen kananen, Mehiläinen meiän maalla Kokonansa kolme vuotta, Suomen suuria saloja, Kanarvikko kankahia, Etsien pesän sijoa, Asuinpaikkoa pahaista; Johon saisi Suomen maalle Mettä ihmisten iloksi.
Lemmetär ja nuorukainen. Yksin istui pientarella Nuorukainen kaunoisa, Ruso hohti poskusella, Murhe vaan ol' otsalla. Kyynel hällä silmään ensi, Sydän sykki murheissaan. Lemmetärpä silloin lensi Poikaa lohduttelemaan. "Mitä itket, mikä vaivaa Sua, poika kaunoinen?" "Vihollinen maatain raivaa," Vastasi hän huoaten. "Heitä poijes suru turha!
Päivän Sana
Muut Etsivät