Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Suur' on maasi kaunoinen: He'elmäpuista asti Seutuun yön ja pakkasen, Mihin päästen päivynen Yölläkään ei laske. Aina valvo, taistele, Ellös horjuin epäile Yönkään valtaa voittaa! Kun sä näät sen talviyön Valkeen lumipeitteen, Kimelteisen tähtiyön, Etkös kuule kuiskeen: Aina valvo, taistele, Horjumatta suojele Vapautta Suomen!
Siell' on omat armahaiset Heimolaiset olleet, Siellä kaikki esi-isät Eläneet ja kuolleet. Tuuli tuima tunturitten, Hartioillas kanna Minut sinne, siellä sitten Havuhauta anna. Syntymäpäivänä. Ystävä kaunoinen, Kuule, sa pienoinen: Syntymä-päiväsi Noussut on, riemusi. Terve sa armahin! Isämme korkehin Onnea suokohon, Iloa luokohon! Onnea elolle, Rauhoa sielulle! Mielesi puhtahin Olkohon ainakin!
Sinuhun ei silmää luoda, Ken sun näkee, väistyy pois; Hyväilyst' ei sulle suoda, Sillä kättä polttaa vois. Jokainen, jok' astuu luokse, Tuntein sinun tapojas, Kohta luotas poijes juoksee, Peljäten sun pistoas.» Tähän vastas nokkonen: »Luoja loi mun tuliseksi; Koristusta minä en Saanut vaaran peitteheksi. Mut sä petät, kaunoinen!
Ja sinä Heikki, laita nyt itses Simo Hanskurin luokse; sillä jos kaunoinen Katri neito saisi kuulla minkälaisen seurakumppalin sinä olet tuonut kotiisi, eipä hänkään mahtais olla siitä mielissään enempää kuin minä. Vaan mitäs nyt? Onkos sen pojan pää ihan pyörällä? Lähdetkö vai ulos ilman haarniskaasi, nyt kun koko kaupunki on nurinnarin?"
Tähän lehtoon karhu ei pesää tee, Suden polku se myös ohi kiertelee; Mut jos peto vastaan tullutkin ois, Ah mieluummin sitä tyttö nyt sois! Voi mua Loviisa parkaa! Tuli vastaan poik' ylen kaunoinen, Vyö vöillänsä paisteli kultainen; Tuli lehdossa vastaan metsämies, Mi viettelevää tuhat sanaa ties. Voi mua Loviisa parkaa!
Oli mulla kulta kaunoinen Ja ilonen kuin aamu; Eikä muistostani koskaan men Se tyyni taivaanhaamu. Viel kuolon maassakin mun korvissani kaikuu
Kysyin immeltä: ken oi, ken Noin loi sinut kaunihiksi? Katsoi kukkanen kaunoinen. Katsoi kainosti taivaasen... Immyt se peilistä kauneuttaan Keimaillen riensi katsomaan... Ei oikeutt' ole kukalla Valita poimijoita. Eik' ihmisellä oikeutta Oo muuttaa kohtaloita. Tuo oikeus sentään suotu on Kukalle: luoda kukinnon, ja ihmishengelläkin on Tuo kukkimisen oike'us! MAA YLH
Ja niin hän purtensa irroittaa kotilahtensa kultaisen suulta, laskevi keskelle kuohuja ja laulavi laitapuulta, miten meri on suuri ja sininen ja maa niin armas ja kaunoinen ja vieno neitosen varsi, kun hän koivujen solassa käy. Ilta hiljainen lankeaa. Purje leutona lepattaa, terhen nousevi tuolta, täältä, lahden pohjista, laineen päältä, kutovi verkkonsa yli veen poikanen yönä on yksikseen.
Ota kaunoinen omena! LYDIA. Vieno on rypäle viinin. DAFNE. Annan sulle aprikoosin. NAIDION. Ethän ruusua hyleksi? LEMMINK
»Todella tehdä minut vapaaksi, niinhän te tarkoitatte, serkku kulta?» keskeytti häntä kuningas. »No, hyvä on, määrätkää te vain seuralaisteni luku.» »Ja jotta tuo toinen kaunoinen eripuraisuuden aihe väliltämme katoaisi, te suostutte kreivitär Isabella de Croyen avioliittoon Orleans'in herttuan kanssa?»
Päivän Sana
Muut Etsivät