Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025


»Kristuksen morsian ei kasvatettu verellä mun ja Linuksen ja Kliton, sit' että käytettäisi kullan tekoon, vaan hankintaan tään elon autuahan on Sixtus, Pius, Urbanus, Calixtus verensä, kyyneleensä vuodattaneet. Mielemme ollut ei, ett' oikealla ois jälkeläisistämme ristin kansaa yks osa ollut, vasemmalla toinen;

»Kristuksen morsian ei kasvatettu verellä mun ja Linuksen ja Kliton, sit' että käytettäisi kullan tekoon, vaan hankintaan tään elon autuahan on Sixtus, Pius, Urbanus, Calixtus verensä, kyyneleensä vuodattaneet. Mielemme ollut ei, ett' oikealla ois jälkeläisistämme ristin kansaa yks osa ollut, vasemmalla toinen;

"Kaitse karjani pahoista, varjele vahingon teiltä, noista soista soiluvista, lähtehistä läilyvistä, heiluvista hettehistä, pyöre'istä pyötiköistä, ettei tuskihin tulisi, häpe'ihin hämmentyisi, sorkka suohon sorkahtaisi, hettehesen herkähtäisi ylitse Jumalan tunnin, päitse aivon autuahan! "Tuo'os torvi tuonnempata, tuolta taivahan navalta, mesitorvi taivosesta, simatorvi maaemästä!

"Kyntämistä niin vaikeaksi työksi hoetaan" sanoi kerran pieni varsa "minä tässä olen kaiken päivän äitini kera vakoa kävellyt, en koko työtä minänä pidä". "Niin toki oletkin", vastasi emo, "kävellyt, et kyntänyt; siinä se erotus, lapseni". Vaivasen vara vedessä, toisen vaivaisen kylässä, autuahan aitassansa. Katso slku. n:o 71. Vaiva vaaralla eleä, vaiva vaaran liepehellä.

Se soi ikävöiden, ett' aika tuo jo ois, kun kansain vapauslauluun jo yhtyä se vois, yli maailman soittaa viestin tuon autuahan: Kas, taivas tuli maahan! Löys ihmiskunta Jumalan! Taas toisen valinkaavaan se hyytänsä loi ikisynkkyys, jota kaaos yön pimennoista toi. Sen raskas kiel' ei liiku, vait, mykkä se on vain, ja kupu sen kuin holvi on öisten terhentaivahain.

Kerran rantaa kevät-öistä kulki nuori mies ja nainen; nurmi nousi, lehti puihin puhkes, vieno viri pyrki etäisien saarten päihin niinkuin aatos kahden autuahan. Toisahalla terhen karkeloitsi, ihalaiset immet aallon heilui, vieri hämäräisten vetten päällä, seuloi unelmia uskollisten. Mutta meren ensi laine lauloi: »Hetki vaan on pysyväinen. Miksi kuolevainen kuolemaa sa pelkäät?

"Josp' on tullet näille maille, sattunet saloille näille, täällä aina ammutahan. Kun ei ampujat kotona, on meillä osaavat vaimot, emännät alinomaiset, jotka tiesi turmelevi, matkasi pahoin panevi, ettet koske konsakana, rupea rumanakana ylitse tahon Jumalan, päitse auvon autuahan. "Oi Ukko, ylijumala!

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät