Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Kyläst' toiseen, huoletonna vaan Huomisesta, kulki Laulu-Hansa, Lapsiparvi aina seurassaan, Kylän teitä hänen astuissansa. Sitten kuulemahan lauleloita Tulvaamalla tulvas kuulijoita. Suur' ei ollut mahti laulujen, Pilviin kohonnut ei niiden henki, Vaikka kyllä kultasirusen Joukosta löys joskus rikkojenki. Mutta Hansa lauloi, eikä moista Miettinyt ees kenkään kuulijoista.
Mä korpehen riensin kuin eksynyt lammas, Kun myrkkyiset nestehet mieleni vammas, Ja kauaksi, kauaksi jäi koti-talo, Ylt' ympäri huokaili synkeä salo, Mua haukata pyys peto, hirveä-hammas; Sen kauhea suu, kita uhkas mun niellä, Mä turmion reunalla seisoin jo siellä, Nyt pilkahti taas kodin ikkunan valo, Ja kohtapa löys minut Ystävä jalo, Me yhdessä kuljemme nyt koti-tiellä. Lumisilla ollessa.
Niin kuolematonten kuoro soi: »Se lempi, min Salliman tahto loi vain tähtien heimona heiliä voi, ei lie se liljoja Gaian.» Ja tahdosta valtojen taivaisten nyt rannalle neien rakkauden nous virpi korkea viisauden ja kauneuden hyveen kainon; ken siitä oksan otti hän löys keinot kestää elämän, löys lohdut sydämen kärsivän sai sielulleen tasapainon.
Löys imettäjä hänet usein maassa makaavan hiljaa, valvoen, kuin virkkaa ois tahtonut: Tään vuoksi tullut olen. Oi taattonsa, sa Felix todellinen, oi maammonsa, sa todella Johanna, jos oikein tulkitut nuo sanat lienee! Ei vuoksi maailman kuin monet juoksee Taddeuksen ja Ostialaisen teitä vaan rakkaudesta mannaan todelliseen
Löys imettäjä hänet usein maassa makaavan hiljaa, valvoen, kuin virkkaa ois tahtonut: Tään vuoksi tullut olen. Oi taattonsa, sa Felix todellinen, oi maammonsa, sa todella Johanna, jos oikein tulkitut nuo sanat lienee! Ei vuoksi maailman kuin monet juoksee Taddeuksen ja Ostialaisen teitä vaan rakkaudesta mannaan todelliseen
Ja eessä hengellisen virkakunnan ja isänsä hän nai tuon naisen, sitten mi aina rakkaammaksi hälle kävi. Ens miehestänsä leskenä hän yli ykstoista sataa vuotta hyljittynä ol' odottanut kosijaansa uutta. Ei auttanut, ett' tiettiin, kuinka hänet löys kauhistaja maailman Amyklaan majassa tyynnä, kun hän kutsui tuota.
Mun setänikin isä, tarkoitin , vaan miksi yhä terävämmin tarkkaa mua katseenne? NATHAN. Oh eihän miksikään! Mä väsyisinkö teitä katsomaan? RISTIRITARI. Siks ensimäisnä lähden minä tästä. Löys usein kyllä katse tutkijan enemmän kuin hän pyysi nähdä. Nathan, mä pelkään teitä. Aika lähentäköön toisiimme meitä, älköön uteliaisuus. Löys usein kyllä katse tutkijan enemmän kuin hän pyysi nähdä!
Se Suomen korpimailla vielä säilyi Ja turvekaton alla piilihen, Kuin simpsukkainen kuoressaan se päilyi Ja ark' ol' astumahan ilmoillen, Siks kun sen Lönnrot löys ja kuoren taittoi Ja salomaiden aarteet ilmi laittoi Ja maiden, kansain ihailtaviks toi, Ja eteemme, kuin lumonnut ois taika, Uus maailma nyt aukeni, ja aika Se meihin silmäns' ihmetellen loi.
Siks riemuitkaat mun kanssani maailman kansat ja maat!» Hän rientää, hän kiitää, hänt' enää ei näy. Mut kansassa synkeä kertomus käy, hän määräänsä pääsi, hän paikkansa löys, ja palkkansa hänen oli pyövelin köys! Mut hetkellä, jolloin hän hirtettiin, jo vapauden virsiä veisattiin. Kuka oli hän? Haihtuja helmahan yön! Hän vain oli ajatus alkavan työn. Mitä miehestä muuta ois virkkaminen?
Ja eessä hengellisen virkakunnan ja isänsä hän nai tuon naisen, sitten mi aina rakkaammaksi hälle kävi. Ens miehestänsä leskenä hän yli ykstoista sataa vuotta hyljittynä ol' odottanut kosijaansa uutta. Ei auttanut, ett' tiettiin, kuinka hänet löys kauhistaja maailman Amyklaan majassa tyynnä, kun hän kutsui tuota.
Päivän Sana
Muut Etsivät