United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viheliäinen, surkia On ihmisellä elämä, Niinkuin on Jopi puhunut, Ja Salomoni sanonut. Jopa sen tunsi Jooseppi, Ja tarkoin tutki Taavetti; Jo Haakar joutui huutamaan, Ja Ismaeli itkemään. Kuin lapsi ensin syntyypi, Ja hengittämään herääpi, Tuntee jo tuskan olevan, Ja vaivan takaa ajavan. Itku jo ompi alkuna, Ja ensimäisnä äänenä, Juurikuin ajat arvaisi, Ja tulevaiset tuntisi.
Kaikki kylwyt pehmittäwät ihon, wirkistäwät weren, auttawat hikua ja wahwistawat. Jos wilustumisen jälkeen ensimäisnä päiwänä otetaan oksetinta ja sitte 3 tahi 4 tiiman päästä mennään lämpimään kylpyyn, niin sillä katkaistaan wilustumisesta useinki alkuusa saawat kowat, pitkälliset taudit.
Mun setänikin isä, tarkoitin , vaan miksi yhä terävämmin tarkkaa mua katseenne? NATHAN. Oh eihän miksikään! Mä väsyisinkö teitä katsomaan? RISTIRITARI. Siks ensimäisnä lähden minä tästä. Löys usein kyllä katse tutkijan enemmän kuin hän pyysi nähdä. Nathan, mä pelkään teitä. Aika lähentäköön toisiimme meitä, älköön uteliaisuus. Löys usein kyllä katse tutkijan enemmän kuin hän pyysi nähdä!
Ensimäisnä järjestyksessä hävisi viimeinen hänen vikojaan: hän ei tarttunut enää kadulla ihmisten viattomien niskaan eikä yrittänyt heitä upottaa. Kului taas aikoja vähäsen, niin ei hän enää rikkonutkaan syyttömäin ihmisten ikkunoita. Taaskin vierähti vuosia, niin jo jäi pöydät ja tuolitkin särkemättä. Viimeksi nautti hän pullojen, juomalasien ja pikarien särkemisestä.
Sä ensimäisnä, uunna, outona eloni uuden tielle ilmestyit. Ma paljon toivoin osaks sun ja mun; ei olekaan se toivo tyhjiin mennyt. TASSO. Ja mulle, joka melun huumaamana, tuon kaiken loiston soentamana ja ajamana monen intohimon sun siskos kanssa kuljin palatsissa kautt' tyhjäin käytävien, vaieten, ja sitten huonehesen astuin, jonne sa pian naistes tukemana saavuit mi hetki mulle se!
Neien vierehen venähti utuisehen uutimehen, teltahan teräksisehen, rankisehen rautaisehen. Siinä seppo Ilmarinen heti yönä ensimäisnä kyllä peitettä kysyvi, vaippoja varustelevi, kahet, kolmet karhuntaljat, viiet, kuuet villavaipat, maata kera puolisonsa, tuon on kultaisen kuvansa.
Vai sinä ensimäisnä vastassani Tääll' olet. Sepä pahan onnen enne. KNUUTI tulee. Kah, pyhä risti! Näenkö oikein? Aksel! Kuink', onko Aksel Thordinpoika maassa! Vai pettävätkö silmäni? AKSEL. Kyll' oikein Ne selittävät, hurskas isä! Aksel On tässä. Herran rauhaa, veli Knuuti! Kuink' on nyt teidän? KNUUTI. Herra siunatkoon Sua tervehdyksestäsi! Kuinka on? Niin on kuin ennen. Papin oloa.
Mietiskellen ja sotajuontaan tarkoin noudatellen hän painoi yli lahden aukean ja pääsi petäjikön suojahan. Ja tutut niinkuin koulutiensä kadut siell' oli hälle parhaat suksiladut ei seudun kalastajain kanssa suotta jo ollut hyvää pataa monta vuotta. Vain ensimäisnä matkan määränään se ehkä »vapauttaan» vastaan soti, mut sit' ei sivuuttaakaan voinut: koti. Sen tahtoi nähdä ennen lähtöään.
Sanoi lieto Lemminkäinen: "Vannon mie valat vakaiset, en kesänä ensimäisnä, tok' en vielä toisnakana saa'a suurihin sotihin, noihin miekan melskehisin. Viel' on haavat hartioissa, syvät reiät ryntähissä entisistäkin iloista, mennehistä melskehistä suurilla sotamä'illä, miesten tappotanterilla."
NATHAN. Seis, Sittah, seis, Saladin! SALADIN. Sä myös? NATHAN. Tääll' eräällä on vielä sanottavaa... SALADIN. Kenpä kieltäis! Epäilemättä isänsijaisella on sananvalta. Ensimäisnä vielä, jos tahdot. Kuten kuulet, asian ma tunnen pohjaa myöten. NATHAN. Etpä sentään! Mä itsestäin en puhu, toisesta, kokonaan toisesta, jot' ennakolta, Saladin, sentään kuulemaan sua pyydän. SALADIN. Ken on hän?