United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sydäntä vainen tarkastaa Sais silmä, neittä kavalaa, Mua ilkkuvaa, kun vuorohon On hellä, jäinen, armoton. Piilleekö pinnan alla jää, Kun silmä säihkyy lämpimää? Siell' lempi ehkä piileksii, Kun katse hallaa hengehtii? Rukoilu taivaan aukoaa, Murhetta lohduttaa jo maa; Mun lemmell' ompi osanaan Epäillä, hiukuella vaan. Morsian. Suvaitse, vieras, istahtaa Tääll' lehdon suojahan!
Mut nimismies rikas riemastui, tuo järkevä herra, toivoa täynnä ja naurussa suin käsiänsä hän hieroi, lausuen: »Kunpahan uus rakennukseni valmis jo oisi, voisin kerskata kai, ett'ei ole seudulla kenkään moiseen suojahan nuorta ja pulskaa vaimoa vienyt, niinpä se kaksine kertoineen mäell' uljasna seisoo.
Oli kierretty varmaan jo tunnittaisin, Monet mestari-taulut jo tutkisteltu; Ihasteltu jo Canovan kaunista työtä Ja Vernet'n voimia paljosteltu, Niin oppaamme pieneen suojahan johti, Johon tultua viuhtoi seinää kohti.
Pianpa niitulta takaisin kiirehti väki, haravat käsissä, ladon suojahan taas, mutta vihasta nokimustana kasvoiltansa seisoi Juhani latopihalla keskellä tulta ja sadetta, kiroillen kauheasti. Siinä, korkeuden pauhatessa, hän seisoi ja kiroili, paukutteli oikeaa nyrkkiänsä vasten vasemman kätensä kämmentä.
Mietiskellen ja sotajuontaan tarkoin noudatellen hän painoi yli lahden aukean ja pääsi petäjikön suojahan. Ja tutut niinkuin koulutiensä kadut siell' oli hälle parhaat suksiladut ei seudun kalastajain kanssa suotta jo ollut hyvää pataa monta vuotta. Vain ensimäisnä matkan määränään se ehkä »vapauttaan» vastaan soti, mut sit' ei sivuuttaakaan voinut: koti. Sen tahtoi nähdä ennen lähtöään.
Mutta mieli oli niin irtanaisella sijalla, ettei silmät vakauneet yhteenkään lauseeseen, jotta sen olisi voinut ajatusalta lukea, niin heitti sen pöydälleen, kohosi lattialle kävelemään ja hymyilevä loiste kasvoissaan rupesi laulamaan: »Ma etsein kauvan päästäksein, myrskyn alta suojahan, vaan Jesus vasta rinnallein tuotti turvan rauhaisan.
Niin Germaniassa teki pyhä Winfried, Niin Englannissa pyhä Augustinus, Ansgarius Ruotsissa ja moni muu Kuin Herra armossansa lähetti Evankeliumiansa saarnaamaan Ja sanans' siunausta jakamaan. ANDRAEAS. Jos pojan munkistomme suojahan Te uskotte, niin taata uskallan Ja suoraan sanoa, ett' oppia Ja opetusta vailla hän ei jää.
Tyhjyyttä! ... pelkkää pilkkaa, jota miehen Huoletta sopii nauraa! Ha! ha! ha! SORRI. Voi, älä kiusaa herjauksillasi Noin taivahisten mieltä! Jumalat Ei mistään syystä suutu kovemmin Kuin pilkasta ja parjauksista! LALLI. Hoh! Suututanko taivahisten mielet Ja jumalien? Entäs mitä siitä Jos suuttuvatkin? Yksin hullu heittää Onnensa taivahisten suojahan Ja mielipuoli houru!
Nämä tiet ovat mulle rakkaat, nämä tuvat harmajat ja valkeat ikkunalaudat ja pihalla pihlajat. Mut oudot on kylällä katseet ja äänet outoja on. Olen alati vierahissa ja iäti koditon. Kylän koira sen tuntee kyllä, ei mulle se leppyä voi. Ruispellon takaa yössä sen haukunta jo soi. Minun tieni kylähän kulkee ja suojahan rauhaisaan ja iloon, ikävähän, mut ei kotihin konsanaan. Kotiseutu
Sai sotka sukeltamahan Alle aaltojen syvien, Nosti helmet herke'immät. Toi ne tietäjän kätehen; Joutsen johteli urohon Aamun kultakunnahille, Jossa viljalti viruivat Laulun kullat kuun ikuiset. Kun viimein koossa kaikki on laulun kullat Ja helmet, itkemät ikilaulikon, Taas virtaa myöten tietäjä-seppo kulkee Ja saapuu suojahan kotikuusiston.