Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Ei sitte puutu pitoja, Jos muutoin onni seuraa; Voi tyhmät poiat, jotk'ei nai, Piiatkin teille nauraa. Kas nyt mä tahdon tanssia, Jos suinkaan kengät kestää. Nyt mieleni on marssia, Jos ei vaan vanhuus estä. Myös nuorten halu herääpi, Kun viulun äänen kuulee, Ja naurusuulla näkeepi, Ett' vanhat tanssiin tulee.
En tiedä; mutta niin lämmin on sen läheisyys kuin auringon, ja ompa kuin hänen katsannastaan heloittais taivahan rauha vastaan. Ma tuntikausia ihaillen kuvoa tuot' yhä katselen. Ei sulho kultoaan punastuvaa niin tyystin katso, kuin minä kuvaa. Ja kun ma katson, niin vähittäin herääpi muistoja mielessäin, niin armahaita, niin ihanoita ja kaivatessani katkeroita.
Lapsi herääpi säikähtyneenä ja hengittää kowin waikiasti röhisemällä, waikeroipi puoli=nääntyneenä, kaswot punasinertäwinä. Tawallisesti ylimenee tuska ryinnällä, aiwastamisella tahi oksulla, mutta tulee jällen seuraawana yönä.
Varoitus. Aamoria älä herätä sa! Vielä nukkuu tuo armas; Toimita askareitas, mitkä sull' päiväsi tuo! Niin ajast' ottaa viisaasti vaarin toimikas äiti, Pikkuns' kun nukkunut on, pianpa herääpi jo. Sulot tuskat. Tuskat, pois minusta! Vaan, oi, kuolevaisesta koskaan Luovu ei tuskat, ei ain' kunnes hengissä hän.
Ma tuntikausia ihaillen Kuvoa tuot' yhä katselen, Ei sulho kultoaan punastuvaa Niin tyystin katso kuin minä kuvaa. Ja kun ma katson, niin vähittäin Herääpi muistoja mielessäin Niin armahaita, niin ihanoita Ja kaivatessani katkeroita. Ma poies mennehen polvekseen Näen lapsuusmaailman riemuineen, Näen kynttilöitä ja joulupuita Ja ystävyksiä hymysuita!
Vielä nyt hän herääpi, Jos en aina ahkeraan Syntejä mä kartakkaan. Pian hän mun tuomitsee, Kun vain vian huomaitsee. Käskee kansan kivittää, Kansasta pois hävittää. Surkea on asia, Uskovaisten seurasta Sielu pois jos suljetaan, Herrasta erotetaan! Minä olen A jo O, alku ja loppu. Jesus sielun tavara, Ilon aarre avara, Kaikki kaikissa Hän on, Lohdutus myös loputon.
Ja kun ma katson, niin vähittäin herääpi muistoja mielessäni niin armahaita, niin ihanoita ja kaivatessani katkeroita. Ma poies mennehen polvekseen nään lapsuusmaailman riemuineen, nään kynttilöitä ja joulupuita ja ystävyksiä hymysuita. Ja ompa kuin kuva elon sais ja mua hellästi katsahtais, ja ompa kuin hänen katsannastaan heloittais taivahan rauha vastaan.
En tiedä; mutta niin lämmin on Sen läheisyys kuni auringon, Ja onpa kuin hänen katsannastaan Heloittais taivahan rauha vastaan. Ma tuntikausia ihaillen Kuvoa tuot' yhä katselen, Ei sulho kultoaan punastuvaa Niin tyystin katso, kuin minä kuvaa. Ja kun ma katson, niin vähittäin Herääpi muistoja mielessäin Niin armahaita, niin ihanoita Ja kaivatessani katkeroita.
Herääpi luonto, nyt heijastaa Heliässä loistossa nuortunut maa, Virrat vaippansa kankeat heittää, Aaltojen soitanto kaikuvi taas, Vihreät verhot ja maisemat peittää, Lehti on puussa ja ruoho on maass'. Ahvojen teitä nyt lintujen laumat Villettelevät Pohjolaan. Sielläki kukkulat, järvet ja rannat Laululla riemastuttamahan.
Viheliäinen, surkia On ihmisellä elämä, Niinkuin on Jopi puhunut, Ja Salomoni sanonut. Jopa sen tunsi Jooseppi, Ja tarkoin tutki Taavetti; Jo Haakar joutui huutamaan, Ja Ismaeli itkemään. Kuin lapsi ensin syntyypi, Ja hengittämään herääpi, Tuntee jo tuskan olevan, Ja vaivan takaa ajavan. Itku jo ompi alkuna, Ja ensimäisnä äänenä, Juurikuin ajat arvaisi, Ja tulevaiset tuntisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät