Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Ja ne muistuvat mieleen ajat Kesälämpeät, kukkeat, Veri nuori kun suonissa tykki Ja posket ne hehkuivat, Ja silmän tulinen tuike Sydämmen pani syttymään, Ja valtava leimusi roihu Poven täyttäen lämmöllään. Se aika on ollut ja mennyt Oi, herttainen menneisyys!
Blaisekin tuli esiin tervehtimään vanhempiaan. Vaikka hän oli valvonut koko yön, olivat hänen silmänsä kirkkaat ja hänen kasvonsa nuoruuden kukkeat. Mutta kyyneleitä vieri hänen poskilleen, sillä yhteinen, jokapäiväinen työ oli liittänyt hänet Mauriceen. Ja taaskin syntyi hiljaisuus.
Saaret nostivat aalloista kukkeat kulmansa, niinkuin morsian leikitellen nyökyttelee seppelöityä päätään. Kaikki on rauhaa, riemua täynnä. Kuusikko hiljaa suhisee ja joku lintunen vaan harvakseen helkähyttää heleän sävelen. Tämmöistä syvää riemua syyskesä yksinään tarjota voi. Sitä nautti puolakka ja imi sydämmeensä hiljaisen, puhtaan ilontunteen.
Kuin hevot karkaavat kaviokkaat tuulena kiertäin keilaa kiistämön pään uron peijaiss', uhkeat kons' on pantuna palkinnot, jalot kattilat, kukkeat immet, muureja noin Priamon he nyt kertaan kiersivät kolmeen, min jalat ehti, ja kaikk' ikivallat juoksua katsoi. Loihe jo lausumahan isä ihmisien, jumalainkin: "Voi, mitä silmäni nyt näkevätkään!
Mutta kun esimerkiksi Euroopan suurissa pääkaupungeissa näkee laseja, niin ne ovat sentään laseja. Pariisissa esimerkiksi boulevardien varsilla, ja entä Brysselissä... Hän on päässyt alkuun, ja minä olen tyytyväinen. Saan noin aivan ilmaiseksi ihan uuden käsityksen maailmasta, mitä tulee lasi-ikkunoihin. Tulee sitten meitä vastaan neitonen nuori ja kaunis, hieno hipiä ja kukkeat kulmat.
Jätti jo nuo, ja nyt sai tuhon hält' Abas, sai Polyidos, aaluvat Eurydamaan, ukon, untentietäjän vanhan; näille, kun lähtivät, ei unet tietäjän tarkkoja tienneet, vaan tuhon urhea toi Diomedes; vainosi sitten poikia Fainopsin; oli kukkeat kumpikin, Ksanthos ynnä Thoon, ilotonpa jo vanhuus taattoa painoi, poikia muita hän ei perijöikseen jättänyt; heidät kaasi nyt kummankin Diomedes, heilt' elon otti, 155 synkkää itkemähän ikihuolt' isän heitti, kun heidän konsaan taistost' ei kotihinsa hän koituvan nähnyt, vaan suku syrjempää perut otti ja sai ositella.
Keitten äärt' oli taas Fylake, pyhä Pyrasos, tarhat kukkeat Demeter-emon, lammaslaumava Iton, heinävälaituminen Pteleos, merenäärinen Antron, Areen vertapa heit' eläessään Protesilaos 698 johti, mut ammoin ahmannut hänet maa oli musta. Linnaan jäi Fylaken polo puoliso poskia raastain, jäi talo kesken; näät hänet kaas uros dardanolainen, maalle kun syöksi hän laivastaan etumaisna akhaijein.
Päivän Sana
Muut Etsivät