Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Mitä tahtoo hirtehiset peikot, Ehdottoman raittiuden veikot? Islaminko kansahamme tuoda, Kun ei saisi janoonsakaan juoda! Muutamanko juopon tähden multa Temmattaisiin koko viina kulta? Niinkö tulis lähimäistään auttaa: Kohtuullinen kärsis juopon kautta! Mitä Italian veikot joisi, Joll'ei heidän viiniä juoda soisi? Marjahan kun itse Luoja laati Ihmevoiman, joka käymään saatti!
Mutta pian siitä aina päästyään oli hän joka kerta elämänsä kutsumuksesta yhä selvemmällä, hän seisoi lujana ja suorana, ja silloin oli hänestä, niinkuin mustain karsinain peikot jo olisivat hänen kantapäänsä alla kiemurrelleet. Seisoalleen nousten ja lakit päästään pyyhkäisten tervehtivät miehet häntä hänen tupaan astuessaan. Lakea tavoitti hänen tukkansa matalassa huoneessa.
Kertoivat tarinat kansan: Tullessa heleän heimon tälle maalle, manterelle, saarelle suven suloisen, pedot ilkeät elivät vielä saaren viidakoissa, peikot ahmatit asuivat rotkoissa, lomissa louhten, tahtoivat tapella, purra, kaiken raadella rajusti.
Mutta Pöllyvaaran peikot lyövät yössä kättä kahta, vastaa tervehdykseen veikot tuolta puolen Turjan lahta, humahtavat kuuset Kuhmon, Paltatörmän hongat kuiskaa, mutta Kivesvaaran ruhmon päällä Hiiden neiet huiskaa. Kosken rannalla on talo, tulet tuikkaa virran vyöhön, vilkkuu kapakasta valo, kaikuu telme talvi-yöhön.
Mutta viimein, ehdittyään Pohjanpellon töyrylle, näkivät he kalveassa kuutamossa, mäen rinteellä Jukolan talon, ja melkein yht'aikaa kuului heidän suistansa: »Jukola, Jukola!» Siitä juoksivat he mäkeä alas, harppasivat Ojaniitun poikki kuin siivitetyt peikot ja kiepoivat taasen mäkeä ylös, ja seisoivat talon teljetyn oven kynnyksellä.
Samoin kuin peikot, niin nämäkin kuuluvat nauravan sitä heleämmästi, jota varmemmin ne näkevät saavansa saaliinsa auttamattomaan perikatoon. Mielipiteet ovat sangen erilaiset näiden liekkiöiden parempien tahi pahempien aikeiden ja luonteiden suhteen.
ANTON. Hahaa, kuinka temmoilevatkin nuo Amorin kiiskit hänen nuotassansa; sillä poika lempii tyttöä ja tyttö lempii poikaa. LIINA. Suuri Jumala, mitä on tämä! Eno, eno! LEO. Ovatko metsän peikot hänen panneet raivoon? LIINA. Minun saattaa hän hulluksi! ANTON. Käsi käteen vaan! LIINA. Pois!
Metsän peikot katselivat kateen Silmin Kevään ihmeitä. Nythän Kevät asuu seudullamme, Kantaa meille kukkiaan. Poimikaamme kukat, saattakaamme Peikot piiloon taantumaan! Ja kun tulee sade uus, Kirkastuupi vihannuus. Nythän Kevät asuu seudullamme, Kantaa meille kukkiaan. Koivujen juurella, Isämme kotona, Leikkiä lyömme, Teemme myös työmme, Kylvämme, kynnämme innolla.
Mitä se oli? huudahti nuorempi nainen pysähtyen kärryineen. Jumala olkoon meille armollinen! kuului vanhemman vapiseva ääni; yön peikot hyökkäävät meidän kimppuumme. Taasen leimahti salama ja kuului pamaus. Merkillistä, merkillistä! mutisi nuorempi, tuijottaen eteensä.
Kun yö hälveni ja aamun kirkkaus karkotti pimeyden peikot, silloin palasi häneen entinen rohkeus, silloin hymyili hän pilkallisesti taikauskoisille houreilleen. "Olen sairas enkä voi hillitä itseäni", ajatteli hän, "jotain on minussa pois tolaltaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät